Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Aurinko ja kone

Yötön yö, ja sitten taas päivätön päivä. - Mutta nyt - katselen ikkunasta, miten valo hiipuu heinäkuun vihreään. Katselisin yötä ulkonakin, mutta en viitsi kiskoa hyttysenkestäviä vaatteita päälleni. Jossain tuolla lentää aurinkolentokone. Bertrand Piccard istuu ohjaamossa, seikkailija, joka tekee merkittävää työtä. Öljystä tappeleminen loppuisi (ja loppuuhan se öljykin). Siellä se lentää, pitkäsiipinen korennon näköinen kone. Mies ohjaimissa kertoi, että pystyy pääsemään tilaan, jossa voi levätä ja samalla ohjata konetta. Lentäjä taitaa paitsi tekniikan, myös mielen salaisuuksia. Uskon, että kohta kehitetään laite, jolla jokainen voi lentää helposti ja nopeasti lyhyitä matkoja. Selkään kiinnitetään reppu ja sitten mennään Katto-Kassisen malliin. - Miten mukavaa tässä maassa, jossa joka toinen saa polveensa tekonivelen. Lentäminen on aina kiehtonut ihmismieltä. Urheat pioneerit ovat rakentaneet erilaisia häkkyröitä. Ja aina joku ipana hyppää sateenvarjolla katolta. Ymmärrän heitä; se varttitunti, jona ohjasin lentokonetta, on edelleen merkittävä asia elämässäni. Yö ei tummu. En sytytä tulia, kaikki näyttää kauniilta muutenkin. Viimeiset pallon potkijat tulevat kentältä. Lapset ovat saaneet loman kunniaksi jatkoajan. Uskaltaudun hyttysistä huolimatta ulos huoltokierrokselle. - Pyyhkeitä narulla? Jos aamulla sittenkin sataa. Kukat? Aina joku kertoo olevansa vettä vailla. Koira pyörii jaloissa, kipittää sitten aidalle ja odottaa, jos joku tulisi. Japanilaisten puutarhojen vahdiksi jalostetun rodun edustaja osaa hommansa; jos se joku tulee, sitten haukutaan. Pihamaa on kuin vihreä saari korkean yötaivaan alla. Lähetän pihlajan alta terveisiä: lennä aurinkokone, lennä!