Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Kroatia ja Suomi

Toukokuun alussa meitä oli seitsemän henkeä Keurusseudulta viikon Välimeren lumoissa tutustumassa alueen sotaisaan historiaan, kulttuuriin ja nykypäivään. Espanjan Malagasta alkanut matka päättyi Kroatian pääkaupunkiin Dubrovnikiin. Ainakin minua Kroatian tilanne jäi eniten askarruttamaan. Jugoslavian hajoaminen johti alueella sotiin, Dubrovnikin armottomaan pommitukseen ja Kroatian itsenäistymiseen vuonna 1991. Entä nyt? Kaupunki on rakennettu ja entisöity, turistimäärät ylittävät jo 10 miljoonaa, eikä maa ole sellaisissa taloudellisissa ongelmissa kuin muun muassa Kreikka. Kysyin, miten tämä on mahdollista. Ankaralla työllä, yksimielisyydellä, pienellä naapurimaiden ja noin kolmen miljoonan sotien aikana muualle muuttaneen kroatialaisen taloudellisella tuella. Tämä saa ajattelemaan, miten vaikeat ajat saavat kansoja yhdistämään voimansa, ja mitä tapahtui Suomessa sotien jälkeen. Miten Suomi nostettiin? Saatiin hieman Marchall-apua, mutta jouduttiin vuonna 1948 alennusten jälkeenkin maksamaan sotakorvauksia 226,5 miljoonaa kultadollaria. Tämä tarkoitti 1940-luvun lopulla noin 15–16 prosenttia valtion menoista. Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka maksoi velkansa. Suomi asutti noin 420 000 evakkoa. Heistä 270 000 kahteen kertaan heidän palattuaan välillä entisille kotiseuduilleen. Karjalaisten ja invalidien lisäksi noin puolelle miljoonalle rintamiehelle järjestettiin maata yhteensä 3,6 miljoonaa hehtaaria. Nykyisin Keuruulla asuva Pentti Saukkosaari muun muassa raivautti pellonraivauksen työnjohtajana Pihtiputaalle uutta peltoa 4000 hehtaaria; enemmän kun missään muussa kunnassa. Tätä asutus- ja raivaustoimintaa ei ole paljon muisteltu enää julkisuudessa, vaikka kyseessä on sellainen uroteko, ettei vastaava löydy koko maailmasta. Johtuuko unohdus siitä, että 1970-luvulla jouduttiin sitten ylituotantoon ja peltojen paketointiin? Voimme vain aavistaa, miten katkeraa tämä oli kaikki voimansa uhranneille veteraaneille. Veikko Vennamo, joka johti suvereenisesti aikanaan asutustoimintaa, hyödynsi sitten poliittisesti peltojen paketoinnit ja metsittämiset. Nostetaan kuitenkin hattua sotien jälkeisille sukupolville. Ja jospa samalla haettaisiin hieman yhteishenkeä, kun taas eletään niukempia aikoja.