Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kolumni: Kesän lahja on pysähtyminen

Tunnustan heti kaiken. Tämä kolumni on kirjoitettu hutiloimalla. Siihen on kuitenkin hyvä syy. Tai ainakin syy: alkava kesä. Modernin suomalaisen vuodenkierrossa on kaksi asiaa, jotka merkitsevät: juhannus ja joulu. Koko maailma on saatava valmiiksi juhannukseksi, ja sama toistuu jouluna. Jokaisen organisaation piinaviikot ovat käynnistymässä. Myyntimiehet ja -naiset myyvät päät punaisina, jotta yritykset pärjäisivät myös syksyllä, koska heinäkuussa ei kuitenkaan tapahdu mitään. Pajojen koneet jauhavat puuta, metallia ja muovia johdot punaisina, jotta asiakkaat saavat tilauksensa ennen juhannusta. Kolumnistit kirjoittavat kolumninsa aivan viime tipassa, koska on kiire kaikkeen muuhun. Puolueet kokoavat väkensä puoluekokouksiinsa. Koko kevään poliittiset paineet kerääntyvät juhannukseen, jonka jälkeen alkaa siunattu rauha. Ainakin me äänestäjät toivomme sitä. Unelmoimme heinäkuusta ilman kiky-sopimusta. Kesän suorittaminen alkaa juhannuksesta. Suoritamme aktiivilomaa, johon kuuluvat kesämökit, eukonkantokilpailut, markkinat ja toripäivät, musiikkijuhlat, oopperajuhlat, sukulaisvierailut, maatalousnäyttelyt, laihduttava liikunta, suviseurat, rippijuhlat, karavaanarikiertueet, moottoripyöräretket, polkupyöräretket ja rokkifestarit. Hengästyin jo äskeisen lauseen kirjoittamisesta. Melkein jokainen muistelee lapsuuden kesiään ihmeellisinä loppumattomina autuuden keitaina. Niin minäkin. Optimistijollalla liukumista pienessä tuulessa Huhkojärvellä, kirjan lukemista saaressa, metsämansikoita tien laidalla. Ajan pysähtyminen viileällä nurmikolla, varjossa, mutta silti tietäen, että aurinko nousisi myös huomenna. Kesän lahja on pysähtyminen, vaikka me olemmekin sen kaikessa touhussamme hukanneet jonnekin. Pysähtyminen tarkoittaa sen myöntämistä, että emme ole ikuisia. Pysähtyminen kirkastaa elämän, joka yleensä on menneisyyden vatvomista tai tulevaisuudesta huolehtimista. Kesällä valo ottaa vallan. Sitten päivät taas lyhenevät, ja illat tummuvat. Elämä kesällä on nopeaa: kukat kuihtuvat, perhoset lentävät, ja kaikki katoaa lopulta nopeasti. Suru ja ilo ovat kesällä lähekkäin. Siksi kannattaa muistaa runoilija Risto Rasan ajatusta: ”Älä sure mennyttä kesää: se on edessäpäin”.