Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Äitini ja kirjeystävät

MIELIPIDE Vanhan talon vintti, tuo yllätyslöytöjen paikka kertoo esineillään, kirjeillään eniten, vastauskirjeillään tuo terveiset maailmalta. Toki olen aina tiennyt kirjeenvaihdon viehättävyyden, kirjoittamisen, postittamisen, vastauksien odottamisen kidutuksen. Itsekin niitä vielä virkasellaisia saa, ainakin verovirastosta. Kuitenkin yllätyin siitä laajuudesta, kun äidilleni tulleita vastauskirjeitä selailin. Kirjeenvaihdon pysyvyydestä kertoivat myös päiväykset hänen viimeiseltä elinvuodeltaan, 86-vuotiaana 90 lähetettyä kirjettä kuin myös vastauksia. Kaksikymmenluvulta alkaen kirjeitä vanhemmilta, sisaruksilta 55 vuoden ajalta, ruotsin kielellä säilyttäen siten äidinkielensä puhekielenäkin. Neljänkymmenen vuoden ajalta lapsilta, muilta omaisilta, ystäviltä, kaukaisimmat Kanadasta ja Amerikasta. Tämän paikan tytöt olivat muuttajia ja sitten kotimaan kaiho kyselytti. Omaiset eivät ”osanneet” kirjoittaa kirjeitä, se on työlästä ja aikaa viepää, paljastavaa - ja kehittävää! Kokeilkaapa vaikka parille kirjearkille ilmaista itsenne kynällä, kuten tämäkin tarjottu lehdelle. Koneyhteydet ovat katoavaisia. Kirjeet säilyvät ja säilyttävät salaisuutensa vintillä, saavat ihanan ruskean värin ja tuoksun. Kiitollisimpia vastaajia äitini kirjeisiin olivat amerikan- ja kanadansuomalaiset. Vaivatkaa ihmiset itseänne ja yllättäkää ystävänne kirjeellä, ellette ole niin jo tehneet! Muuan mies