Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Yhteistä taivalta jo 70 vuotta – Pentti ja Maria Saukkosaari viettävät rautahäitään

Keuruulaisella Saukkosaaren pariskunnalla on edessään harvinainen merkkipäivä. 14.8. tulee kuluneeksi 70 vuotta avioliittoon vihkimisestä. 97-vuotias Pentti ja 95-vuotias Maria Saukkosaari asuvat kotonaan lähellä Keuruun keskustaa. Keittiön pöydän ääressä on mukava muistella, mistä rakkaus alkoi, ja mitä yhteisiin vuosikymmeniin on mahtunut. Pari tapasi Marian kotipaikkakunnalla Isossakyrössä vuonna 1947, kun Pentti tuli Helsingistä opiskelemaan Orisbergin kartanon maatalouskouluun. – Siitä tuli paikallisten poikien kanssa vähän kinaa, kun maatalouskoululaiset veivät kaikki kylän tytöt, Pentti Saukkosaari kertoo. Sodan aikana Suomessa oli tanssikielto, ja vuoteen 1948 asti kielto oli voimassa lievennettynä. Tanssi kuitenkin toi Pentin ja Marian yhteen. – Silloin ei saanut tanssia. Piirileikkiä piti mennä, Pentti Saukkosaari sanoo. – Kyllä salaa vähän tanssittiinkin, Maria Saukkosaari sanoo. Maria, silloin vielä sukunimeltään Mikkilä, kiinnitti alkuun huomiota mieheen, joka selvästi halusi pyytää tanssiin, mutta ei koskaan ehtinyt, kun joku toinen jo vei Mariaa. – Kerran sitten kiersin vähän kauemman kautta, että Pentti ehti ensimmäisenä pyytämään tanssiin, Maria Saukkosaari sanoo. – Vaikka olin Helsingissä tanssikoulun käynyt, niin kyllä jännitti. Mutta ne silmät ja hiukset, niihin rakastuin, Pentti Saukkosaari sanoo. Häitä tanssittiin 14.8. vuonna 1949. Ja koska häät tanssittiin, vihkiminen tapahtui Orisbergin kartanon pappilan pihamaalla. – Pappi sanoi, että jos pidetään tanssihäät, hän ei suostu vihkimään kirkossa, Maria Saukkosaari kertoo. Maatalouskoulun oppilaspojat rakensivat häitä varten tanssisalin. Tanssipaikalle he menivät epätavallisella kyydillä, aasin vetämillä kärryillä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Keuruulle työn perässä Ensimmäinen yhteinen koti löytyi Pihtiputaalta, jonne muutettiin Pentin työn takia. – Silloin alkoi köyhyys. Juotiin vettä kahvin sijaan. Niin oli kylmä, että vesihöyry jäätyi kattoon ja ropisi alas. Ulkona oli pahimmillaan 40 astetta pakkasta, hän sanoo. Saukkosaarten asuinpaikka määrittyi pääosin Pentin työn mukaan. Hän työskenteli pellonraivauksen työnjohtajana. – Pika-asutuslaki velvoitti tekemään peltoja rintamamiehille ja Karjalan siirtolaisille. Sitä työtä tein pitkään, hän kertoo. Sama työ toi Saukkosaaret Keuruulle 1962. Työnjohtajan työ tarkoitti paljon poissaoloa kotoa, minkä vuoksi Pentti Saukkosaari hakeutui lopulta muihin töihin. He muuttivat Espooseen lähes 30 vuodeksi, kunnes palasivat takaisin Keuruulle. Etelä-Suomessa Pentti Saukkosaari työskenteli muun muassa taidemuseo Ateneumin yövartijana. Silloin tällöin oli puoliso mukana. Kerran Maria meni kierroksella piiloon verhon taakse ja säikäytti. – Sain sydänhalvauksen ja kuolin siihen paikkaan!, Pentti Saukkosaari vitsailee. Toisen kerran lastulevypino kaatui päälle. – Onneksi oli vaimo mukana, hän sanoo. Maria Saukkosaari on tehnyt työuraa erityisesti MTK:lla toimistotyössä. – Hoidin lapset ja sitten menin töihin. Keuruulla olin töissä Matkahuollossa ja Kuvanäyttämöllä. Jyväskylässä pidin vaatepuotia ja lähdin sinne aamulla varhain. Siihen aikaan oli helppo saada töitä, hän sanoo. Saukkosaarilla on kolme lasta, kaksostytöt Arja ja Tuula sekä poika Kari. Lastenlapsia on viisi, samoin lastenlastenlapsia. Yhteisillä matkoilla Saukkosaaren pariskunnalle ja koko perheelle matkustelu on ollut tärkeää. Pentti Saukkosaaren motto matkailussa on kuulunut: Suomi ensin! – Suomessa kierrettiin kaikki paikat. Aina piti lähteä jonnekin ja reissuja suunniteltiin. Aika hyvin matkat menivät. Ruotsit ja Norjatkin on omalla autolla käyty. Venäjälläkin on reissattu useaan kertaan, Maria Saukkosaari kertoo. Pariskunnan mieleen tulee paljon muistoja matkoilta: Lumella juoksentelu Lapissa heinäkuussa. Ja se, kun aamuyöllä pystytettiin teltta ja aamulla huomattiin, että oli majoituttu hautausmaan kupeeseen. Kerran pariskunta kävi kaksin etelän matkallakin. – Olikos se Kanariansaarilla kun kerran käytiin? Siellä kun yritin tilata meille kahvia, tarjoilija toikin olutta, Koffia. Ei ollut meillä oikein kielitaitoa, Pentti Saukkosaari sanoo. Yhteisellä taipaleella Kun Pentti Saukkosaari jäi eläkkeelle, hän hurahti juoksemiseen. – Olihan tuo juoksennellut koko ikänsä, mutta sitten se alkoi juosta ihan mahdottomasti. Minä olin kilpailuissa leipäpalaa antamassa. Minä en pysynyt juostessa vauhdissa, mutta silloin kun käveltiin, niin Pentti huuteli, että älä mene niin lujaa, Maria Saukkosaari sanoo. Vaikka vauhti oli eri, yhdessäkin lenkkeiltiin. – Minä kävelin ja samassa ajassa Pentti juoksi reitin kahteen kertaan, Maria Saukkosaari kertoo. – Ja joskus minä juoksin ja Maria tuli polkupyörällä. Kerran Marialla oli kahvit mukana, ja pysähdyttiin Kirkkonummen kirkon portaille syömään eväitä, Pentti Saukkosaari muistelee. Pentti Saukkosaari menestyi veteraanisarjoissa niin, että kutsu kävin presidentin linnaan itsenäisyyspäivän vastaanottoon. Sinnekin elämä on pariskunnan vienyt. Hartolan 100 kilometrin yöjuoksuun Pentti Saukkosaari osallistui kahdesti. – Se oli kova paikka, kun kesken kilpailun meille tultiin sanomaan, että tuolla se Pentti keräilee itseään tien poskessa. Kyllä ne kisat aina jännitti, Maria Saukkosaari sanoo. Juoksuharrastuksen päättyminen pari vuotta sitten oli kova paikka. Pentti Saukkosaaren juoksulenkit ovat lyhentyneet kotona kierrettävään lenkkiin keittiöstä olohuoneeseen. Kierroksia siinäkin lasketaan. Kummankin jalka nousee vielä portaissakin, ja pihan viinimarjapensaista oli kerätty satoa, vaikka tyttäret olivat lupautuneet talkoisiin. Ruokaa tulee valmiina, mutta Maria Saukkosaari keittelee vielä puurot ja marjakiisselit. – Se on iso onni, että olemme pysyneet näin hyvässä kunnossa näin pitkään, hän sanoo. 70 vuotta yhteistä eloa on harvinainen saavutus, joka vaatii molemmilta pitkää ikää ja rakkautta niin hyviin kuin hankaliin hetkiin. – Maria on hyvä vaimo. Hyväluontoinenkin, jos ei suututa. Kätevä talousihminen ja kätevä käsistään. Maria teki lapsillekin vaatteet, Pentti Saukkosaari sanoo. Käteviä ovat käsistään olleet molemmat. Sohva ja nojatuolitkin on yhteistuumin tehty. – Hyvin tuon kanssa on toimeen tullut. Elämä on mennyt mukavasti. Mitä vanhemmaksi on eletty, sitä tärkeämmäksi toinen on tullut, Maria Saukkosaari sanoo. – Sitä ei tosin tiedä, kuinka kauan vielä yhdessä ollaan, Pentti Saukkosaari sanoo. – Kumpikaan ei haluaisi jäädä yksin, Maria Saukkosaari lisää. Tarkennettu 20.8. lempinimi oikeaksi nimeksi.