Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Elokuvakäsikirjoittaja: Kuriiri salakuljettaa timantteja Neuvosto-Viroon

Kuriiri kertoo tamperelaisesta siivoojasta, joka salakuljetti tavaraa Neuvosto-Viron ja Suomen välillä 1970-luvulla. Kun rautaesiripun taakse vietiin lännestä enimmäkseen arjen kulutushyödykkeitä, tämä siistijä kävi kauppaa timanteilla. – Juonessa on pohjimmiltaan kyse siitä, mitä salakuljetuksella voi saada taloudellisen tulon lisäksi. Elämään tulee jännitystä, ja päähenkilö saa kiksejä onnistuneista keikoistaan. Elokuva käsittelee myös rahan tuomaa turvallisuutta ja sitä, mitä kaikkea on oltu valmiita tekemään ja mitä siitä voi seurata, käsikirjoittaja Kristiina Pänkäläinen taustoittaa. Elokuva ilman saunaa, viinaa ja maksullisia naisia Kuriiri on täyspitkä 90-minuuttinen elokuva, jonka päähenkilö on oikeasti ollut olemassa. – Voi sanoa, että tälläkin kertaa totuus on tarua ihmeellisempää. Idea alkoi kehittyä 2 vuotta sitten, kun tutustuin Kuriirin ohjaajaan Eeva Voitilaan , jonka lähipiiriin tämä henkilö kuului. Olimme Voitilan kanssa molemmat siirtymässä elokuva-alalle, ja tämä aihe innosti molempia. Nyt olemme siinä pisteessä, että elokuussa kameroiden pitäisi käydä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Pänkäläinen toteaa, että Kuriiri ei ole tyypillinen suomalainen elokuva. – Siinä mielessä se on tosiaankin erilainen, että siinä ei ole saunaa, viinaa eikä maksullisia naisia, ei myöskään paljasta pintaa, eikä kukaan huido humalassa veitsen kanssa. Pientä huumoria mahtuu mukaan, mutta emme tee mitään puskafarssia. Elokuvasta tulee tyylikäs ja jännittävä. Näyttelijävalinnat tehtiin etänä Alkuvaiheissa elokuvanteko on raakaa puurtamista. Myös korona-aika toi tuotantotiimille omat haasteensa. – Lähdimme nollasta liikkeelle ja olemme vain puskeneet eteenpäin ja pitäneet ääntä. Koronan takia rahahanat menivät kiinni, ja se onkin nyt haasteemme, mutta meillä on mahtava tiimi tukena. – Näyttelijävalinnat oli tehtävä etänä, mutta koemme onnistuneemme hienosti. Pääosaan haki 50 näyttelijää, joista valitsimme Yhdysvalloissa näyttelemistä opiskelleen ja elokuvissa työskennelleen Johanna Anttilan . Hän tuli Suomeen koronaa pakoon ja jäi tänne tekemään Kuriiria. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Mukana Kuriirissa ovat myös virolaistaustaiset Allan Mõttus ja Timo Teern , jotka ovat jo pitkään tehneet työtä Suomessa. Möttus on esiintynyt useissa televisiosarjoissa, kuten Salatuissa elämissä. Teern on opiskellut näyttelemistä Englannissa. Salakuljetuksella on vaiettu historia Ohjaajana Voitilalla on kiinnostus dokumentteja kohtaan, ja hän haluaa sovittaa elävää elämää valkokankaalle. – Hän on elänyt salakuljetusten ajan, ja minulle on ollut silmiä avaava kokemus kuulla, että sellaista toimintaa on ollut, Pänkäläinen kertoo. – Minun lapsuudessani Neuvostoliittoa ei enää ollut olemassa, ja tuntuu ihan käsittämättömältä, että suomalaiset ovat vieneet Viroon purukumia. Elokuvaa tehdessä Pänkäläisen tietoon on tullut muitakin salakuljetusta harrastaneita. Aihepiirin vaiettu historia on herättänyt hänen uteliaisuutensa. – Ihmiset ovat kertoneet, että heidän mummonsa tai vanhempansa ovat osallistuneet salakuljettamiseen. Kaikilla on ollut jokin tarina kerrottavana. Itselläni ei ole kouluajoilta jäänyt minkäänlaista kaikupohjaa aiheesta, mutta onko se sitten ollut niin arkipäiväistä, ettei siitä ole tarvinnut puhua, Pänkäläinen pohtii. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kuriirin tuottaa elokuvatuotantoyhtiö Rytinä. Elokuva on sekä yhtiön että Pänkäläisen ja Voitilan ensimmäinen yhteinen produktio, ja sen kuvaukset tehdään Tampereella ja Tallinnassa. Elokuvien selkeä rakenne innostaa käsikirjoittajaa Pänkäläinen on syntynyt ja kasvanut Jyväskylässä. Hän muutti Tampereelle opiskelemaan ja asuu siellä edelleen. Pänkäläisen vanhemmat ovat keuruulaisia, ja hänen isovanhemmistaan on Keuruulla elossa vielä isänisä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Koulutukseltaan Pänkäläinen on englannin kielen kääntäjä. – Olen aina pitänyt kielistä ja nauttinut kirjallisuudesta ja viihteestä. Erityisesti minua kiinnostavat televisio- ja elokuvatekstitykset, joille ihmiset altistuvat jatkuvasti. Alaa valitessa ajattelin, että voisin yhdistää kielellisen ja kirjallisen kiinnostukseni. Elokuvakäsikirjoittamisen Pänkäläinen kokee mielekkääksi, koska elokuvissa on selkeä rakenne. – Kaunokirjallisuuteen verrattuna elokuva noudattaa sille ominaisia lajityyppejä. On tapoja, miten kohtaukset on tehtävä, ja se antaa vapauksia luovuudelle. Olisi pelottavaa kirjoittaa 400-sivuinen romaani, joka voisi rönsyillä mihin suuntaan tahansa. Tuotantoyhtiön tavoitteena on, että elokuva olisi valmis loppuvuodesta.