Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolumni: Ahaa-elämyksiä

Ystäväni kokivat elämyksen matkatessaan Angelista Utsjoelle. He olivat jo vuosikausia matkustaneet Itävaltaan vuoria katsomaan joka kesä. He olivat laittaneet toisilleen lentokoneesta viestin: Alpit näkyy! Mutta nyt he olivat Suomessa ja katsoivat joen yli maisemaa, joka veti vertoja Itävallan ihmeille. Se oli verraton ahaa-elämys: kotimaassakin on hienoa nähtävää. Itsekin olen kirjastovierailuilla nähnyt yhtä ja toista. Muutaman kerran minut on viety kylän pieneen taidegalleriaan ja minulle on esitelty paikallisen taiteilijan hienoja teoksia. Kotiin ajellessani olen ajatellut, että meilläkin on elänyt ja elää hienoja valtakunnantasoisia taiteilijoita. Tyhjiin liiketiloihin voisi kunnostaa gallerian, jossa voisi esitellä Lauri Santtua , Raimo Paavolaa , Hannosia , Raimo Reinikaista tai muita seudun taiteentekijöitä. Ohi kulkevalle turistille jäisi sieluun vahvanvärinen tunnelma Keuruulta. Sitä ehkä korostaisi vaakunanvärisin hulmuavin nauhoin koristetut juhannussalot, jotka talvisaikaan seisoisivat himmeleinä. ”Pipo ja sormikkaat ostettiin jo Kuusamosta.” Seutu voisi tulla tunnetuksi myös runoistaan. Jokaisessa näyteikkunassa komeilisi kehystettynä Einari Vuorelan runo, ja nettiosoite johtaisi tietoon Keuruun runopalkinnosta. Markkinat mainostaa suurin lakanoin, samaa voisivat tehdä Keuruun musiikkileiri ja runopalkinto. Lapsimyönteisyyttä täällä jo käytetäänkin kunnan markkinointiin, mutta autolla ohi ajettaessa sitä ei huomaa. Kyselin töiden uuvuttamilta nuorilta, miltä tuntuu loman alla, kun ei ole mahdollista tilata matkaa ulkomaille. He selittivät, että ulkomaan pakettimatka on kiireiselle helppo. Joku ulkopuolinen on suunnitellut kaiken: milloin lähdetään, mitä syödään ja mitä matkakohteessa pitää nähdä. Kotimaan pakettimatkoja ei juurikaan ole olemassa. Kiireen keskellä nuori ei oikein keksi, mikä kiinnostaisi. Ehkä pakettimatkoja pitäisi suunnitella enemmän ja tiedottaa niistä hyvin. Harrastematkoilla voisi opetella maalausta, valokuvausta tai paikallisten herkkujen valmistamista. Olen myös muistellut nuorena tehtyä Lapin-matkaa. Lähdimme helteillä t-paidassa ja shortseissa. Pipo ja sormikkaat ostettiin jo Kuusamosta. Sitä mukaa kuin nousimme pohjoista kohti lisääntyi varustus: takkeja, villavaatteita, makuupusseja, retkikeittimiä. Leirintäalueet ja ruokapaikat eivät olleet vielä auki, ja kun vihdoin olimme pohjoisessa, järvet olivat jäässä, eikä koivuissa ollut edes hiirenkorvia. Retken ahaa-elämys oli sen ymmärtäminen, että Suomi on pitkä maa. Kirjoittaja on keuruulainen kirjailija ja mummo.