Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Muuttuvat joulut

Vanhempieni varhaislapsuudessa jouluperinteeseen kuului vielä vuosisatainen tapa levittää olkia tuvan lattialle. Aika ajoi armotta tradition ohi, mutta vielä jäi tavaksi vaihtaa jouluaattona patjoihin uudet oljet. Omissakin aivolokeroissani on utuinen muistikuva upottavan pöyheästä ja puhtaille oljille tuoksuvasta patjasta. Kirkkaimmin toki muistan ne lapsuuteni joulut, jolloin olin jo itse mukana juhlaa rakentamassa. Joulun alla ei nuristu työvelvollisuudesta. Leipominen ei tuntunut edes työltä. Viimeisenä arkiaskareena ennen joulurauhan julistusta osalleni lankesi aina tuvan lattian pesu. Mattojen levitys puhtaalle lattialle ei enää ollut työtä vaan juhlan alku. Kun joulurauhan julistus ja Taas kaikki kauniit muistot oli kuunneltu, alkoi kuusen koristelu. Koristeiksi kävivät mitkä tahansa värilliset paperinsuikaleet. Vuoden mittaan säästetyistä karamellipapereista pyöriteltiin valekarkkeja. Ei niitä paljon ollut, eihän karamelleja monta pussia vuodessa ostettu. Steariinikynttilöiden sitominen kuuseen villalangalla ja vieläpä siten, että ne olivat jotakuinkin pystysuorassa, oli varsinainen taitolaji. Kynttilöitä oli aina kaksi pakettia. Toinen oli aattoiltaa ja joulunpyhiä, toinen vuodenvaihteen juhlapäiviä varten. Jämät polteltiin haikein mielin loppiaisena. "Joulunpyhinä pelailtiin Afrikan tähteä ja Mustaa Pekkaa.” Myöhempinä vuosina, kun veljillä alkoi olla jo omaa rahaa, kaupallinen joulu teki äkkirynnäkön myös pirtteihin pienoisihin . Kimalleköynnökset syrjäyttivät kertaheitolla omatekoiset koristeet. Myös lahjasäkin sisältö monipuolistui. Ihanan raukeina joulunpyhinä pelailtiin sisarusten kanssa Afrikan tähteä ja Mustaa Pekkaa tai uppouduttiin kirjoihin. Monta kertaa sain lahjaksi uusimman Tiina -kirjan, kunnes Tiinat vaihtuivat Anni Polvan kepeisiin rakkausromaaneihin. Ajattelen vieläkin lämmöllä Anni Polvaa, vaikka aikuistuessani kasvoin hyvin pian ulos hänen tuotannostaan. Tavat muuttukoot, aina ne ovat muuttuneet. Luovuttamatonta on se, että joulu on kristillinen juhla. Mikään taho ei voi vaatia kristittyjä viettämään joulua sammutetuin lyhdyin. Ilman Jeesusta ei ole joulua. Jokavuotinen rähinä milloin mistäkin joulunvieton sivuseikasta itkettää ja naurattaa ikäistäni ihmistä. Nykymaailma on oman vapautensa vanki. Kirjoittaja on multialainen emäntä.