Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Minä juon nyt kahvia!

Otsikkona jylisevään, vuonna 1990 taltioituun ex-pääministeri Harri Holkerin jämäkkään kommenttiin tuntuu sisältyvän koko suomalaisen kahvinjuonnin olemus. Sen voisi painattaa vaikka t-paitaan. En ole tehnyt mitään isompia vertailuja, mutta sen tiedän, että suomalaiset ovat väkilukuun suhteutettuna eniten kahvia juova kansa, ja silti meidän kansallisjuomamme on jokin paljon vahvempi nautintoaine. Opiskellessani Oriveden kirjoittajalukiossa ja pari vuotta myöhemmin Voionmaan opistolla Ylöjärvellä, huomasin erään yhtenäisen seikan: lähes jokaisessa opiskelijahuoneessa oli kahvinkeitin. Sumppisekoitin tuntuukin olevan kodinkoneista se ykkösprioriteetti, ja sitten katsotaan riittääkö rahaa muuhun. Aikoinaan katsojaennätyksiä tehnyt kotimainen sarja Metsolatkin varmaan kahmi töllääjiä sen vuoksi, että siinä kahvia tunnuttiin juotavan joka toinen kohtaus. Narcos -sarjassa taas huumekauppiaat menevät viidakossa sijaitsevaan huumelaboratorioon, jossa ylläpitäjä kysyy ensimmäisenä vierailtaan, että ”saisiko olla kahvia”. Tuo kohtaus olisi todella uskottava myös meillä Suomessa. Meillä tuntuu olevan aina hyvä syy tarjota ja juoda kahvia. Suomessa on ainoana maana maailmassa työehdoissa maininta kahvitauosta. Tai jos ei ole, niin siellä pitäisi olla. Kerran eräässä koulutustilaisuudessa haluttiin pitää juuri tuollainen kahvitauko. Pian huomattiin, että paikalla oli kahvinkeitin muttei kahvia. Vaikka tilanne olisi ollut tällä selvä, kahvinpuute tuntui olevan keskusteluna lähempänä suuronnettomuuden tasoa. Mietittiin pitäisikö kerätä kolehti ja jonkun ostaa kahvia. Uskallammeko ottaa kaapissa valmiina olevan, avaamattoman kahvipaketin. Mitä tässä pitäisi tehdä! Tilanteesta kuitenkin selvittiin säikähdyksellä ja hyperventilaatiolla seuraavaan päivään mennessä. Kuvitellaan lopuksi, että maailmassa joskus on jokin valtaisa katastrofi ja suomalaiset joutuisivat lähtemään pakolaisiksi jalkaisin. Ulkomaiden rajavartijat saisivat tuolloin todistaa outoa näkyä, kun kuudetta miljoona ihmistä lähestyy rajaa kahvinkeittimet ja mokkapaketit kainalossa. Sitten meitä kurjia istuisi kadun kulmissa käsi ojossa kuppia pidelleen kysymässä, että olisiko teillä antaa maitoa tai kermaa. Eikö edes sokeria? Kirjoittaja on mediatekniikan insinööri.