Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Erkki Laakso 70 vuotta: Putinin kyydissä on ajettu monet kerrat

Tampereella Pyynikintorin laidalla Marian sairaalassa 7. tammikuuta 1950 syntynyt Erkki Laakso muutti Keuruulle nelivuotiaana vanhempiensa työn myötä. Nykyisessä Ekokylässä oli siihen aikaan työlaitos, jonka karjanhoitajiksi vanhemmat tulivat. – Se oli omavarainen pakkotyölaitos, jossa oli satapäinen karja. Kotoa tuli ote tähän maatyöhön. Sieltä lähti se, että opin osallistumaan työntekoon. Henkilökunnan lapsia oli 16, ja meillä paljon muutakin tekemistä kuin koulunkäyntiä. Vaikka on sitä joitakin kouluja käyty, sillä siitä lapsiparvesta tuli jopa ihan tohtorisihmisiä. Vastuullisuus on sellainen, mitä meille nuoresta pitäen iskostettiin päähän, Laakso muistelee. Keuruun kartta päässä Armeijaan Laakso lähti 1960-luvun lopulla. Aika opetti hänelle toisten huomioon ottamista ja tiimityöskentelyä. – Armeijan jälkeen töitä ei paljoa ollut, mutta pätkissä tehtiin sitä, mitä saatiin. Vajaan vuoden olin osuuskaupan kuorma-autokuskina ja opin tuntemaan taloja. Kuljettiin paljon keinosiementäjän matkassa, niin minulle piirtyi aika hyvä kartta päähän Keuruun ja Multian alueesta. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Olin 1970-luvulla Liikenne Mäkelällä kuskina. Vajaa kymmenen vuotta siellä tilausajossa pyörittiin, ja Antero Mäkelä antoi vastuuta. Hän lähetti minut Venäjän liikenteeseen. Olin 24–25-vuotias ja kielitaidoton, mutta niin vain selvittiin. Laakson keikat itänaapuriin ajoittuivat niin sanotun vodkaturismin kaudelle. Vilkkaimpina viikonloppuina matkaan lähti useita Mäkelän autoja. – Ajoimme muun muassa Suomi-Neuvostoliittoseuran ryhmiä. Venäjän kielen oppi siinä sivussa niin, että pysyin keskusteluissa mukana. – Vladimir Putin oli silloin nuori KGB-virkailija. Vaalimaan tullivirkailijat tulivat tutuiksi. Putin tarkkaili meitä. Hän on vienyt minua monta kertaa mustassa autossa, uteli ja kyseli kaikenlaista. Mäkelällä työskentelyn jälkeen Laakso perusti Keuruulle oman matkatoimiston. – Tein Matkarenkaan kanssa yhteistyötä, samoin Wiitamatkojen kanssa. Hevoset veivät mukanaan Hoskarin alueelle Laakso muutti perheineen vuonna 1986. Vaimo Kirsti löytyi 1970-luvun alussa ja avioliitto solmittiin 1980. Perheeseen syntyi poika Ville 1983 ja tytär Maarit 1985. Aiemmasta liitosta Laaksolla on esikoispoika Jukka-Pekka , joka syntyi 1970. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Hoskari on aikoinaan ollut vanha kievarinpaikka, ja Hoskarintie oli vanha Mäntäntie. Meille tuli eteen sellainen tilanne, että tämän tilan entisille omistajille tuli avioero ja heidän nuorin poikansa lähti armeijaan. Aluksi vuokrasimme tilan parin oman hevosen kanssa, ja ajatuksemme oli, että viivytään niin kauan kuin lapsemme kävisivät Pohjoislahden kyläkoulua. Nyt vuosia on kulunut 33. Hevoset ovat Laaksolle ystäviä ja työtovereita. Hänen mukaansa hevosten kanssa on hieno työskennellä. – Perustimme ratsastuskoulun 1990-luvun alussa. Kunnostimme vanhan navettarakennuksen ponitalliksi ja tallin vintille tehtiin tilat leiriläisiä varten. Täällä kävi hevostyttöjä, ja vastasimme siihen kysyntään. Harjoitamme myös hevoskauppaa ja hevosten kasvatusta. Parhaana keväänä meille syntyi 7 varsaa, ja tälläkin hetkellä ratsastuskoulun käytössä on omia kasvatteja. Ravihevosemmekin ovat itse kasvatettuja. Vuosien varrella Laaksolle ovat tulleet tutuiksi hevosalan niksit ja taidot. – Olen pitänyt omat hevosemme kengässä. Kengitys, jos mikä, on käsityötä. Siihen tarvitaan oikeaa asennetta ja asentoa. Talutuksessa sen salaisuus Laakso näkee heti, kenestä voi tulla hevosihminen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Hyvä talutus näyttää sen. Kun saa hevosen kulkemaan rinnalla, taluttajalla on kontakti hevoseen. Hevonen lukee kehonkieltämme. Välillä näkee, kun tytöt pitävät ohjia kädessään kuin käsilaukkua ostoksille mennessään ja hevonen jää kulkemaan selän taakse. Silloin eläimeen ei ole yhteyttä, ja se voi tehdä mitä tahansa. Ponilaaksossa on vietetty 70-vuotisjuhlia perhepiirissä. – Serkkujen kanssa pidämme tulevana kesänä 210-vuotisjuhlat Ähtärin Niemiskylällä, kun meitä on 3, jotka täytämme sen 70. Äitini on vielä elossa, ja hän täyttää tänä vuonna 95. Siinä meillä on merkkipäiviä kerrakseen.