Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Pimeyden ytimessä

Muistisairauden nujertama isäni istui sängyllään vuosia sitten. Sairauden takaakin vitsejä kertoneen miehen myhäilevä huumori paistoi läpi. Hän pyysi sammuttamaan valot huoneesta. ”Miksi?”, kysyin. ”Pimeässä on parempi valehdella”, isä sanoi ja nauroi päälle. Isäni oli jo oikeassa. Jo antiikin Kreikan näytelmissä puhuttiin, kun valot olivat päällä. Mutta varsinaiset tapahtumat tapahtuivat pimeässä, verhojen takana. Sodat alkoivat pimeässä. Petokset oli helpompi tehdä pimeässä. Rahat vaihtoivat omistajaa pimeässä. Murhat onnistuivat pimeässä. Pimeä peitti jo yli 2000 vuotta sitten kaiken alleen kuin paksu peitto tai tiheä metsä. Lapsena Huhkojärvellä talvella pahinta oli pimeä. Pimeät huoneet. Pimeä vintti, josta kummitukset saattoivat laskeutua alas. Pimeät tiet talvella. Pimeät kuusikot. ”Valo on armoa, mutta myös pimeys voi olla armollinen.” Pimeän pelkoon sisältyi kuitenkin kummallisesti joku erityinen turvallisuuden tunne. Pimeä ei alkanut eikä loppunut. Se vain oli; pehmeänä, reunattomana. Pimeään oli helppo nukahtaa, mutta vaikea herätä. Illalla kun nukahdin, toivoin, että heräisin taas aamulla. Ja rukoilin, että ”jos sijailtain en nousiskaan, taivaaseen ota tykösi”. Sen oli varmaankin äitini opettanut. Muistan sen ikuisesti ulkoa, ja ajattelen yhä pimeässä usein samalla tavalla. Lapsena lisäsin vielä rukoukseen toiveen, että en näkisi pahoja unia. Joskus sekin toteutui. Ehkä Jumala kuitenkin oli keskellä pimeyttä(kin)? Eikö hän ollutkin luonut myös pimeyden, vaikka uskon piti tuoda valoa ihmiselle? Emmekö olleet syntyneet pimeästä, ja emmekö palanneet pimeään kuoleman jälkeen? Vai valoon? Näihin kysymyksiin en pystynyt vastaamaan lapsena. Ja nyt en enää edes yritä vastata. Tiedän vain, että pimeys on tarpeellista. Se ei ole vain valon vastakohta, vaan myös ihmisen osa ja ihmisen paikka. Me emme tiedä, mikä meitä odottaa. Tulevaisuus on pimeyttä, jonka avaa jokaisen päivän valo, jokainen päivä kerrallaan. Valo on armoa, mutta myös pimeys voi olla armollinen. Myös muillekin kuin meille tavallisille valehtelijoille. Pimeyden rinnalla ja keskelle tarvitsemme myös valon. Muuten emme tässä maailmassa jaksa. Valoa onkin tulossa: puolentoista kuukauden kuluttua päivä pitenee jälleen.