Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Lemmikkien elämää poikkeusajassa

MIELIPIDE Aamulla me heräämme emännän vierestä, ihan niinkuin aivan tavallisena aamuna. Me ollaan aika kovia nukkumaan. Nukutaan vaikka puoleenpäivään, jollei emäntä herätä. Kisu makaa leveesti selällään tassut taivasta kohti emännän jalkopäässä, ja mää taas hänen tyynyllä kylki vasten poskea. Välillä peitonkin alla. Emäntä nousee ylös ja menee laittamaan kahvinkeittimen päälle, ja aukaisee samalla television. Kuuntelee kuulemma tärkeimmät uutiset, mutta sitten se napsauttaa sen kiinni. Ei halua kuulla niitä semmosia koronajuttuja enää koko päivää. Eikä mekään kissan kans. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Me halutaan tehdä ihan kaikkea muuta. Semmosta, mikä pitää mielen virkeenä ja positiivisena. Se me on täällä päätetty yhdessä porukalla. Me saadaan aamuruuat ja vesi samaan aikaan kuin emäntä laittaa aamupalansa. Sitten se lukee hetken aamulehteä ja selailee jotain tuolta tabletiltaan. Kun me mennään ulos, välillä kissakin pääsee mukaan valjaissa. Sillä on näet ihan hirvee riiuuaika, vaikka se on leikattu ja tyttö. Se on kuulema aika normaalia. Se haluis lähtee ulos koko ajan ja miukuu kaiket päivät katellen kaihoisasti ikkunoista ulos. Kun kevät on ohi, se kyllä helpottaa. Ulkona mä saan mennä aika normaalisti, paitsi että en saa mennä kovin lähelle muita ihmisiä eikä koiria. Se on kuulema joku sellainen turvaväli sen koronataudin takia, mutta ei se mua haittaa. Ulkona on niin kiva olla, ja riittää haisteltavaa ojanpenkoissakin. Iloisesti kuitenkin heilutan häntää kaikille, jotka menee ohi, vaikka sitten vähän kauempaakin. Emäntä onkin nyt ollut paljon meidän kans kotona. Me on saatu puuhastella kaikkea yhdessä. Se on ollut tosi kivaa. Me ollaan aina positiivisella mielellä kaikessa mukana, on kyse sitten kaappien siivouksesta, sisäkukkien mullanvaihdosta, petin petaamisesta tai ihan mistä vain. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Toi kissa, se onkin oikee hortonomi, ainakin omasta mielestään. Sen mielestä sen pitäs päästä aina maisteleen uusia kasveja, onks ne hyvän makusia, ja pöllyttään multia isoista ruukuista. Emäntä joutuu usein verkottamaan ruukut, kun kasvit ovat vasta pieniä taimia. Sitten, kun ne täyttävät koko astian, ei enää tarvitse. Leipomisesta me tykätään kans. Me istutaan keittiön lattialla tai pöydällä ja katsotaan, kun emäntä vatkaa tai vaivaa, ja ootetaan kieli pitkällä, et saataisko mekin maistaa jotain. Kulhot nuollaan ilman muuta. Mä tykkään erityisesti tuoreista sämpylöistä ja voista siinä päällä. Se on ihan suurinta herkkua. Emäntä sanoikin ystävälleen, että korona-aikana on tullut tehtyä kaikkia lapsuuden ruokia ja leivontajuttuja. Mekin ollaan siis kissan kans päästy niitä maisteleen. Yhtenä päivänä käytiin ostamassa nättejä kortteja ja kirjekuoria. Mä pääsin kauppaan mukaan mun kantolaukussa. Se oli jännittävää. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kun palattiin kotiin, emäntä kirjotti kortit olohuoneen pöydän ääressä ystäville ja vanhoille ihmisille. Se oli kivaa, etenkin kun emännän kynä tippu lattialle eikä se huomannu sitä heti, niin mä pääsin vähän rouskutteleen sitä. Siitä emäntä ei kyllä oikein tykännyt. Se oli kuulema sen paras kynä. Kun koronan takia ei nyt kuulemma voi kyläillä eikä matkustaa, me on tehty sellasia pieniä retkiä luontoon. Emäntä on katsonut polkuja sellasesta uudesta retkipaikka-kirjasta. Me ollaan otettu eväitä ja kävelty jonnekin, paistettu makkaraa ja juotu pillimehua ja nautittu kauniista kevätsäästä. Se on ollut ehdottomasti kaikkein parasta. Välillä myös emäntä pukee mulle villapuvun ja laittaa mut kantolaukussa pyörän etukoriin, ja mä pääsen huikeelle pyöräretkelle. Nautin siitä kovasti. Aina kun me tullaan ulkoa sisälle, emäntä putsaa meidän jalat sellasilla kertakäyttöpyyhkeillä ja näkyy pesevän käsiään kovasti. Sekin johtuu siitä koronasta, se on selittänyt sen meille. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Me on kyllä vaistottu, että tää korona on varmaan aika vakava juttu, mutta emäntä sanoo, että meidän täytyy yrittää silti elää niin normaalia elämää kuin me voidaan. Ja tiedättekö mitä? Se sanoi, että me autetaan kuulemma siinä asiassa. Ai, miksikö? No, koska me autetaan pitämään normaali rytmi ja rutiinit päivässä, ja se vaikuttaa. Meidät pitää ruokkia, viedä ulos, meidän kans leikitään ja lisäksi, kun meitä silittelee ja me annetaan hellyyttä ja rakkautta monenkertaisesti takaisin, niin silloin ihmisillä lähtee sellaiset onnihormonit liikkeelle. Se tekee niille hyvää, etenkin tällaisena aikana. Emännän tyttärellä on hevonen. Se tytär on kans laitettu kotiin töistä kahdeksi kuukaudeksi, koska on sellaisessa riskialttiissa työssä. Hän sanookin että olis tosi tyhjää, jollei olisi sitä hevosta, joka täytyy käydä päivittäin hoitamassa ja ratsastamassa. Se on kuin terapiaa aivoille ja mielelle, ja lisäksi saa fyysistä liikuntaa ja aivot happea raittiissa ulkoilmassa, kun ne käyvät maastoilemassa. Emäntä sanoikin, että ihan paras stressin ja koronan karkoitus on eläinten kanssa puuhastelu, ja meidän leikkien ja touhujen seuraaminen. Me ei tiedetä mitään mistään koronoista tai huolista. Me osataan rentoutua kunnolla, ja se tunne tarttuu ihmiseenkin. Ollaan me vaan aika tärkeitä tyyppejä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Me tykätäänkin yhdessä seurata netistä erilaisten maatilojen ja muiden lemmikkien elämää. Siellä on esimerkiksi kissa nimeltä Carrot (Porkkana), jota sen omistavat pikkutytöt hoitaa muka spa-kauneushoitolassa ja kylvettää kylvyssä kanssaan. Ihan uskomaton kissa, todella kiltti. Kaikkia tällaisia on kiva katsoa, ne nostattaa mielialaa tällaisena aikana. Ps. Meidän lemmikkien hoitotestamentin emäntä on kuulemma kaiken varuksi tehnyt. Että jos jotakin sattuisi, niin ettei me jouduttaisi ainakaan lopetuspiikille tai kodittomiksi, vaan meillä olisi loppuelämäksi hyvä koti ja huolenpito. Oletko sinä muistanut tehdä sellaisen lemmikeillesi? Pidetään huolta toisistamme! Keuruulla 25. huhtikuuta 2020, Karvaiset ilopillerit Eevi Ilona 7 kuukautta ja Senja Serafiina 3 vuotta