Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Hakkaa päälle, älä päähän

Jääkiekon eri sarjatasoilla eletään aikaan, jossa kamppaillaan verisesti jatkuuko kausi vai ei. Mikä joukkue jää pudotuspelien ulkopuolelle, mikä karsii ja mikä nousee. Valitettavasti monen jääkiekon seuraajan todellinen tunne tällä hetkellä on se, että kaukalossa oikeasti kamppaillaan verisesti ylipäätänsä siitä, kenen jääkiekkoura jatkuu ja kenen ei. Reilu viikko sitten Länsirannikon derbyssä tapahtunut Rauman Lukon David Nemecekin taklaus Porin Ässien Otto Kivenmäkeen oli brutaali teko. Nemecekillä ei ollut kunnioitusta eikä minkäänlaista vastuuta toisesta pelaajasta. Suoraan Kivenmäen päähän kohdistunut taklaus pysäytti toivottavasti suomalaisen kiekkoväen hetkeksi miettimään, pitääkö voitto todella ansaita keinolla millä hyvänsä. Nemecekin saama seitsemän ottelun pelikielto vaikuttaa lähinnä koomiselta siihen verrattuna, että Kivenmäen kausi on ohi. Ehkä koko jääkiekkoura. ”Pitääkö voitto todella ansaita keinolla millä hyvänsä?” Kun aikoinaan itse opetin jääkiekkoilijoita taklaamaan, painotin sitä, että taklaukseen riittää se voima, jolla vastustaja saadaan horjutettua irti kiekosta. Se pitää riittää, koska maalin tekeminen ja estäminen on jääkiekossa kaikkein tärkeintä, ei vastustajan telominen. Pidän itse fyysisestä pelityylistä, mutta rajansa on kaikella. Tänä päivänä toista pelaajaa saa ajaa kaukalossa joko avojäällä tai laidassa niin lujaa kuin ikinä pystyy, kunhan sen tekee sääntöjen mukaan oikein kädet alhaalla, ei hyppää tilanteessa eikä taklaa päähän tai polvella. Keskustelut taklattavan roolista tai siitä, kuinka ihmeessä kypärä voi irrota taklauksen voimasta pelaajan päästä, ovat täysin sivuraiteilla. Jotain todellista mätää on tapahtunut, sillä kun Suomen Jääkiekkoliitto kovensi joulukuussa sanktioita päähän kohdistuneista taklauksista, niiden johdosta kurinpitotapaukset ovat vain kasvaneet. Tosin jääkiekossa vauhdit ovat kasvaneet hurjasti, jos verrataan kymmenen vuotta sitten pelattuun jääkiekkoon. Pelinopeuden kasvaessa myös onnettomuusriski kasvaa, mutta toisen pelaajan kunnioitus ei ole kasvanut. Yksi selkeä tapa rangaista pelaajaa olisi se, että taklaaja istuisi yhtä pitkään kuin taklattava on poissa kaukalosta. Vaikkakin jokainen tapaus pitää tutkia aina erikseen. Kun tähän lisätään vielä yleisö, joka hurraa kuin gladiaattoreille muinaisessa Roomassa siitä, että vastustajaa viedään isoista ovista paareille ulos, voidaan kysyä, mihin suomalainen jääkiekko on menossa? Kirjoittaja on urheilutoimittaja.