Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolumni: Palautetaan kyläilykulttuuri

Olin pienenä mummulassa, Multian Kettulassa. Ihmettelin, kun tupaan tuli ovesta kulkija, joka istui ovensuuhun penkille, eikä sanonut mitään. Pappa oli pellolla ja mummu touhusi omia askareitaan. Kulkija istui aikansa. Mummu saattoi antaa hänelle juuri paistettua ruisleipää ja kirnupiimää. Sitten kulkija jatkoi matkaansa kirkolle. Paluumatkalla uusi pysähdys taloon ja silloin vaihdettiin kuulumisia. Näitä pistäytyjiä oli harva se päivä. Toki he olivat talonväelle tuttuja. Tie kirkolle meni mummulan pihan läpi. Tämä oli sopiva levähdyspaikka, sillä matkaa tehtiin jalan. Somessa kiertää kirje, jossa haikaillaan kyläilykulttuurin perään. Halutaan palauttaa spontaanit vierailukäynnit ilman erillistä kutsua. Avoimet ovet joka päivä. Eräs kommentoija kertoi , että hän oli mennyt 8-vuotiaana naapuriin. Ovet olivat auki, mutta ketään ei ollut kotona. Siispä hän meni kylpyyn. Isäntäväki löysi vierailijan, toi pyyhkeen, ja kutsui teelle. ”Helposti unohtuu tärkeä toisen kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen.” Tosiaan, kyllä meidänkin perhe harrasti sunnuntaikyläilyä, kun olin pieni. Joko me menimme tai meille tuli vieraita. Varsinkin naiset harrastivat piipahtamista. Sanottiin sitä vaikka juoruiluksi, mutta hyvin terapeuttista se oli. Mutta miksi spontaani kyläily on vähentynyt tai hävinnyt kokonaan? Onko kiire, väsymys, televisio ja muu media, harrastukset ja oma ajan tarve syynä? Olemmeko tulleet itsekkäiksi? Helposti unohtuu tärkeä toisen kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen. elätään ottaa vieraita omaan kotiin. On sotkuista, ei seitsentä sorttia tarjottavana ja oma olemuskin kuin pommin jäljiltä. Sorrun itsekin tuohon ajatteluun. Mutta tuskin vieras tule tupatarkastusta tekemään ja nurkkien pölypalloja havainnoimaan vaan rupattelemaan ja viihtymään. Kuka tahansa tarvitsee olkapäätä purkaakseen hyvää tai pahaa oloaan. On kohteliasta tarjota lasi vettä, se riittää tarjoiluksi. Olen nyt itsekin somessa kertonut, että luokseni saa tulla ilmoittamatta. Odotan innolla milloin joku tarttuu tähän mahdollisuuteen. Mutta jos en ole kotona, niin ovi on kyllä lukossa. Tänä päivänä pelkkä luuta oven topparina ei riitä. Valitettavasti maailma on mennyt siihen. Niin ja ei minulla ole kylpyammettakaan.