Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Mestarien ja kaikkien kansiot

Tämä on tarina, jollaisen toivoisi jatkuvan. Se on toivomus tämän liian nopean ajan alla siitä, ettei merkityksellistä historiaa heitettäisi pois. Jokaisen ihmisen tarina on osa kaikkien tarinaa, ja sen perinnön vaaliminen tulisi nähdä arvotehtävänä. Talvikaudella sain katsottavakseni kiehtovan aineiston. Multian kotiseudullaan tunnetun kantelemestarin leski oli koonnut kansion, joka sisälsi kymmeniä puolison runokäsikirjoituksia sekä sävellyksiä omaan tai lempirunoilijoiden tekstiin. Osa omista teksteistä ja nuoteista oli julkaistuja tai esitettyjä, osa vain kiireisesti merkittyjä tai keskeneräisiä. Kansion välissä oli teksteineen ja piirroksineen kaksi mustaa vahakansivihkoa. Sellaisia käytettiin etenkin ennen sotia muisto- ja lauluvihkoina sekä päiväkirjoina ja omien tekstien kätköpaikkoina. Toisesta löytyi myös lukuisia sivuja jatkosotapäiväkirjaa ja viestejä sieltä jostakin: koristeellinen uuden vuoden tervehdys aiemmin kaatuneen veljen leskelle sekä kirje myöhemmin kaatuneelta toiselta veljeltä äidille ja kotiväelle. ”Tarinaperinnön vaaliminen on arvotehtävä.” Kansio antoi idean Tapio Piilon pienen elämäntarinanäyttelyn synnylle Multian kirjastoon. Se tuntui oikeutetulta, sillä musikaalisen soitinrakentajasuvun jäsen oli toivonut puolisonsa tallettavan säilyneen materiaalin ja ehkä toimittavan sen johonkin kotiseudun arkistoon. Näyttelyn toteuttivat Einari Vuorelan seura, kirjasto ja Piilon veljentytär. Hän valikoi ja tekstitti uudempien rinnalle vanhoja valokuvia, ja sukulaisilta saatiin myös maalauksia ja puukäsitöitä. Äänitteet, lyhytelokuva ja nuoren kanteleensoittajan esittämät sävellykset täydensivät avajaisissa henkilökuvaa. Tämä on esimerkkitarina kansiosta, joka kannatti koota, vaikka jäljellä oli vain osa tekijän runoista ja pieni määrä nuotteja. Näyttely jatkuu enää kaksi viikkoa, mutta vetoomus on jatkuva: Seutu on täynnä merkittäviä julkisia ja tuntemattomia tarinoita – säilytetään siis tarina-aineistossa historia, vaikkapa kotikansioissa, mutta meillä on myös kirjastot, paikallislehti ja Keuruun Veräjä, kotiseutusivusto. Yksityisyyttä tulee kunnioittaa, joten kysymysten ja aineiston kanssa kannattaa kääntyä esimerkiksi Keuruun kirjastossa toimivan Keuruun seudun kotiseutuarkiston puoleen. Kirjoittaja on kirjallisuudentutkija.