Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Luontopäiväkirja Heinäkuu 2019: Ruislinnun laulu korvissani

Heinäkuun helteet päättyivät sään nopeasti viilentymiseen. Kuukauden viimeisenä aamuna lämmintä oli vain niukasti yli kymmenen astetta. Kohtalainen pohjoistuuli vielä jäähdytti säätä saaden pihahaapamme lehdet havisemaan. Melkein pilvinen taivas ennusti päivän säilyvän viileänä, kun aurinko ei pääse lämmittämään. Ei muuta, kun kuin auton nokka kohti uusia seikkailuja. Keuruun keskustassa puluparvi kierteli lämpimikseen vanhan kirkon tornia. Aloitin aamuretken käymällä Jaakonsuon jätevesipuhdistamolla. Siellä sinisorsat ja tavit lutkuttivat jotain syömistä veden pinnasta. Harmaahaikara lähti parin metrin päästä pensaan takaa lentoon jääden altaan takalaidan kuiviin pajuihin istumaan. Manniskylällä ilmeisesti järvellä yöpynyt kurkipari saapui pellolle aamupalalle. Ollilan selän keskellä olevalla kivellä istui selkälokki. Voimistuva tuuli pyyhki pilvet pois taivaalta. Linnut olivat hiljaa. Vain yksinäinen pajulintu tapaili laulun säettään. Näin heinäkuun lopussa lähes kaikkien lintujen laulukausi on lopussa. Linnuilla on täysi työ poikasten ruokkimisessa. Lähdin vielä Riihoon, jossa kaurapelto on vielä vihreää, ohrapelto keltaista ja kuminapelto ruskeaa. Heinäpellot on kynitty tuorerehuksi. Yhden peltosaran heinät olivat vielä pystyssä. Pellon kohdalla yllätyin, kun ruisrääkkä tapaili vielä narisevaa säettään. Tänä kesänä ruisrääkät tulivat muutoltaan tavallista myöhemmin. Laulettavakin on, jos parin meinaa saada. Eräällä pellolla värjötteli yksinäinen töyhtöhyyppä. Linnun töyhtö vain vipatti tuulessa. Heinäkuun loppu on linnustossa hiljaista aikaa, kun lintujen syysmuutto ei ole vielä vauhdissa. Katsotaan kuukauden päästä, onko vilkkaampaa.