Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolumni: Makaan mieluummin sohvalla

Taas yksi lomapäivä sujahti ohi, enkä tehnyt mitään. Minun pitäisi olla ulkona jahtaamassa upeita elämyksiä, tapaamassa mielenkiintoisia ihmisiä ja saamassa uusia oivalluksia elämästä. Niin kaikki muutkin tekevät, ainakin somen perusteella. Mutta kun en vaan jaksa. Eikä kauheasti huvitakkaan. Haluan olla toisenkin vuorokauden putkeen täällä neljän seinän sisällä, maata sohvalla kännykkä kädessä, woltata ruokaa ja nukkua kolmet nokoset päivässä. Pahinta on, että ulkona paistaa aurinko. Mikä siinäkin on, että hienolla ilmalla ei ole sallittua laiskotella sisällä? Sehän on jo lapsena mieleen iskostettu totuus. Kun on poutasää, pitää olla ulkona nauttimassa. Täytyy imeä itseensä aurinkoenergiaa ja D-vitamiinia, että jaksaa sitten kun syksyn pimeys vyöryy päälle. Kaamos ja loskahan ovat tällä tuossa tuokiossa. Koen huonoa omatuntoa siitä, että olen vain. Vaikka oleminen on juuri sitä, mitä kehoni ja mieleni ehkä eniten kaipaavat. Ja juuri olemista vartenhan loma ylipäänsä on olemassa. Kuitenkin ahdistun ajatuksesta, että päivät liukuvat ohitse ilman “kunnon” sisältöä. Pitäisi olla jotain kivaa tekemistä, että olisi sitten jotain kerrottavaa, kun palaan töihin. Tietysti haluan kertoa täydellisen lomatarinan. ”Olemista vartenhan loma ylipäänsä on olemassa.” Iltaisin nukkumaan mennessä kysyn itseltäni, miksi olin tänäänkin passiivinen enkä tehnyt mitään järkevää. En ollut kenellekään hyödyksi, ja vähiten itselleni. En kehittynyt enkä kasvanut ihmisenä. Heti perään soimaan itseäni siitä, etten osaa olla hyvillä mielin tekemättä mitään. En tietenkään osaa. Rehellisesti sanoen, en ole lainkaan yllättänyt omista ajatuksistani, sillä olen suorittanut elämääni lapsesta asti. Olen ollut reipas. Olen juossut läpi koulut ja loikannut työelämään vain kiristääkseni tahtia. Siinä sivussa olen opetellut liudan taitoja ja kokeillut lukuisia harrastuksia. Olen kasvanut yhteiskunnassa, jossa ihanneihminen on aktiivinen, menevä, tekevä ja osaava. Ihanneihminen perustaa koronakaranteenissakin uuden ajan yrityksen tai opettelee vähintään soittamaan jotain instrumenttia. Ja ihanneihmisen kesäloma on täynnä sopivan aktiivista tekemistä. Olisi suorastaan outoa, että osaisin vain olla ja nauttia tekemättömyydestäni, kun olen kasvanut käsitykseen, että arvokas ihminen on aktiivinen. Kirjoittaja on keuruulaislähtöinen opiskelija.