Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolumni: Seurakunnan metsärahoitus

Keuruun seurakunta päätti myydä puuta, paljon puuta. Puunmyynnillä rahoitetaan seurakuntatyötä, kerrottiin. Mutta rahoitetaan sillä muutakin. Rahoitetaan esimerkiksi maanmuokkausta, taimikonhoitoa, ennakkoraivausta, metsätien rakennusta ja avohakkuuseen liittyviä työtä tekeviä organisaatioita. Turhia nämä työt ovat siksi, että ne voisi lähes kokonaan välttää, jos ei avohakkaisi. Metsäalan perustavoite on vuosikymmeniä ollut maksimoida puuntuotos. Ihan hyvä tavoite, mutta metsänomistajan taloudellisen edun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Puunmyyjän hyväuskoisuudella rahoitetaan halvasta kuitupuusta saatavalla sellulla kassaansa parantavia teollisuuslaitoksia, jotka sitten investoivat Uruguayn eukalyptusplantaaseihin. Seurakunnallekin perustellaan varmasti, että puuntuotto paranee, kun tehdään hoitotyöt ajallaan. Niinpä, mutta kun talous on sellaista, että pitäisi ottaa huomioon myös kulut. Kukaan ei tee talkoilla metsänhoitotöitä. Seurakunnalla kuulemma tänä vuonna 107 000 euroa menee hoitokuluihin, kun tuotto on 630 000 euroa. Kulut ovat siis 17 prosenttia. Kymmenvuotiskaudella avohakkuiden kulut kohoavat 1,3 miljoonaan euroon. Jos seurakunta olisi päättänyt suojella parhaat metsänsä, se olisi saanut puuston arvon mukaisen korvauksen verottomana, eli yli 30 prosenttia enemmän tuloja kassaan. Jos loput metsät olisi siirretty avohakkuuttomaan metsätalouteen, niiden hoitokulut olisivat alkuun puolittuneet, myöhemmin lähentyneet nollaa. Ja samaan aikaan tulot olisivat kasvaneet vähintään 10 prosenttia. Parempi tuotto tulee yksinkertaisista asioista; myydään enemmän kallista tukkia ja vähemmän halpaa kuitupuuta. Lisäksi jatkuvapeitteinen sekametsä kasvaa kiertoajan kuluessa noin 10 prosenttia enemmän kuin tasaikäinen. Metsän tuotto, siis se rahamäärä, joka seurakunnan kassaan olisi kulujen jälkeen jäänyt, olisi kasvanut selvästi. Seurakunnan metsien hoito lienee kilpailutettu perinteisellä ”vale-kilpailutuksella”, eli on kilpailutettu erillisiä turhien töiden (lue taimikonhoidon) metsänhoitotyölajeja, mutta ei viivan alle jäävää tulomäärää. Jos kilpailuttaa puuston kiertoajalle tuottoa, eli tulot-menot = tuotto, voittaa avohakkuuton metsätalousmalli aina. Miksi näin ei sitten tehdä kaikkialla? Koska avohakkuisiin on suomalaiset ensin laittomasti pakotettu (niin kutsuttu harsintajulkilausuma, metsälautakunnat tuomareina) ja sitten opetettu ja ohjattu (metsänhoitoyhdistykset, metsäopetus, metsäyhdistykset). Suomalainen on kuuliainen. Ei korona-arestiinkaan kuulemma pakotettu, kaikki vaan ottivat ohjeet pakkona. Ja metsäalalla, jos jossakin, näitä ohjaajia ja opastajia riittää. ”Parempi tuotto tulee yksinkertaisista asioista.”