Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kolumni: Ikikierrättäjän hupaisia hetkiä

Ikikierrättäjän ompelukomeron täyteyteen puski äkisti totuus kaukaisilta fysiikan tunneilta: aloin pikku hiljaa uskoa, että kotimme ylin määrääjä on aineen häviämättömyyden laki. Kultahääpäivä jo häämöttää, mutta näkysille ilmaantuvat yhä uudestaan miehen työhousuiksi avion alussa pyhitetyt 1960-luvun verkkarit, joiden käsittämättömän lujaan materiaaliin on jättänyt jäljen vain nuotiosta lennähtänyt kipinä. Luonnonlakeja vastaan ei voi taistella. Siksi viikkaan verkkapöksyt hyllylle ja jatkan massan havainnointia. Juuri kun reikäisiä vaatteita on joutumassa energiajätteeksi, löytyy sievä nippu valmiiksi leikattuja paikkakankaita. Pelastan mökkihousut, ja siinä ajassa kun muistelen, miksi sitä vedetäänkään monikollisia housuja yhteen jalkaan, olenkin jo harsinut paikan kiinni. Vielä tarvittaisiin energiaa mennä Singerille siksakkaamaan, mutta ristinä on taipumus tupeksia eli kiristää aikahermoa. Silti lehtori ilahtuisi, jos tietäisi tämän eläkeläisen ajattelevan edes nurinkurisesti fysiikkaa. ”Kunnon ikikierrättäjä liikkuu systeemeissä.” Silloiset nuoret aivot säilöivät kiehtovia väittämiä ja lakeja, kuten että aineen määrä on suljetussa systeemissä vakio ja että energia kuitenkin pääsee liikkumaan systeemiin ja systeemistä pois. Se liittyy tehtyyn työhön, joten haahuilija saa pitää varansa, ettei systeemiin vakiinnu Lumppu & Ronttonen. Kunnon ikikierrättäjä liikkuu systeemeissä. Kirppari ja vaihtotori auttavat paitsi luontoa, myös sitä, jolle kaupasta ei löydy passelia. Rakkaimmat kenkäni, mustat nahkamaiharit ostin kirppikseltä reilusti vuosikymmen sitten lähes uusina. Eipä ole moninkertainen suutarointikaan harmittanut. Eikä aikoinaan pohjoisessa eläinlääkäriltä hankittu Volvo. Sillä oli hulppeaa ajella juttumatkoja kylillä, kun käsiä nousi ja ällistynyt isäntä ehti kysyä, mitä kuuluu Hanhisuannon sioille. Hupaisia tilanteita täällä on tuonut kirjailijatakiksi kutsuttu mielivaate, jossa on valtava huppukaulus sekä tarvitsemani kaksi pientä ja neljä suurta taskua omituisissa helmakkeissa. Takki saa ihmiset nauramaan, koska he eivät tiedä, miten päin sitä pitäisi auttaa päälle. Takissa minua on kaukaa luultu tunnetuksi kirjailijaksi, joten kiitos vain, jos luovutit takin kiertoon. Sattuiko taskunpohjille muuten jäämään satuenergistejä, kun taskunsuut alkavat rispaantua? Kirjoittaja on kirjallisuudentutkija.