Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Huuhkajien huumassa

Nyt se on totta! Suomalainen jalkapallo otti ison askeleen viime perjantaina voittaessaan Liechtensteinin 3–0. Pääsy ensimmäistä kertaa jalkapalloilun EM-kisojen lopputurnaukseen kantaa pitkään hedelmää maamme jalkapalloseurojen toiminnassa. Lajin perustyö, jota tehdään pienissä maalaisseuroissa, saa lisää harrastajia aina suurien saavutusten jälkeen. Suuremmasta pelaajamateriaalista valikoituu yhä lahjakkaampia pelaajia, joista Suomen Palloliiton koulutusjärjestelmän kautta valmennetaan tulevaisuuden teemupukkeja. Lahjakkaista pelaajista valitaan aikanaan maajoukkue, joka parhaimmillaan tekee suomalaista urheiluhistoriaa kuten nyt Huuhkajat tekivät. Näin kävi aikoinaan jääkiekossakin, kun vuoden 1995 maailmanmestaruuden huumassa Suomessa harrastajien määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja jäähalleja nousi joka kylään muun muassa Keuruulle. Myös muut joukkuelajit ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosikymmenen aikana. Kori- ja lentopallomaajoukkueet ovat taistelleet itsensä Euroopan parhaimmistoon ja salibandyssa olemme maailmanmestareita. ”Media rakastaa voittajia, maalintekijöitä ja onnistujia.” Miksi Suomessa joukkuelajit kiinnostavat nuoria yksilölajeja enemmän? Ei varmasti ole olemassa yhtä ainoaa syytä, vaan suosio on monien tekijöiden summa. Menestys luo aina ympärilleen innostusta, yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja arvostusta. Media rakastaa voittajia, maalintekijöitä ja onnistujia, joista kirjoitetaan isoja otsikoita. Lasten ja nuorten on helppo samaistua julkisuuden henkilöihin. Markkinamiehet osaavat ottaa myös omansa irti joukkuelajien kustannuksella. Fanituote on yksi iso keino luoda yhteisöllisyyttä. Kun toisella on jonkin pääsarjatason joukkueen huivi tai pelipaita, sellainen pitää saada itsellekin. Tällaista kulttuuria ei ole ainakaan vahvana yksilölajien parissa. Joukkuelajeilla on myös kolikon kääntöpuolensa. Kun joukkue ei menesty,kannattajat kääntävät selkänsä. Tällaista ei tapahdu yksilölajeissa; yksittäiselle urheilijalle on vaikeampi osoittaa pettymystään kuin joukkueelle. Sinänsä paradoksaalista, sillä juuri heikkoina hetkinä joukkue tarvitsisi eniten tukea. Oikea faniutta on, että kannustaa joukkuetta silloinkin, kun se taapertaa varjojen mailla. Onnittelut kuitenkin koko suomalaiselle jalkapalloilulle! Ensi kesänä EM-lopputurnausta tulee seurattua aivan eri näkökulmasta, vaikka menestystä ei tulisikaan. Kirjoittaja on urheilutoimittaja.