Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Mielipide: Missä on se joka valvoo?

Perustuslain 121 pykälän mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla. Kunnat päättävät, mutta oleellinen kysymys on, kuka valvoo? Kysymys on kaiken toiminnan ja perustuslaillisen ihmisoikeustarkastelun ydin. Vastaus on kuitenkin kovin yksinkertainen. Ei kukaan tai kunta itse valvoo, mitä tekee ja mitä päättää. Todella, tilanne on tänä päivänä kuntalaisen, kansalaisen yleensä, kannalta uskomaton. Jos tämä pitäisi suomentaa, niin vapaasti todettuna ohjenuora olisikin se, että aikoakseen saada asiansa hoidettua, kuntalaisen on pidettävä hyvät välit viranhaltijaan ja tarvittaessa tehtävä kaikki mahdollinen, jopa enemmänkin, jotta viranhaltijan on hyvä olla ja jotta viranhaltijan ei tarvitse kyseenalaistaa omaa osaamistaan ja tietämystään, eikä omaa käsitystään asiasta tai kuntalaisesta. Tutkija toteaisi, että tuohan päämäärä ja toimintatapa lietsoo hyvän hallinnon vastaiseen toimintaan, on jo lähes korruptiivisen hallinnon perusta! Ikävä kyllä, tutkija on oikeassa. Tänä päivänä kunnallisen, pitkälti myös valtiollisen, viranhaltijan valta nousee pilviin, kun kukaan ei valvo, kellekään ei kuulu perään katsominen ja toiminnanohjaus. Maan hallitus vei ely-keskuksilta täysin vallan ohjata, valvoa ja puuttua kunnalliseen päätöksentekoon. Elyt voivat enää puuttua vain valtakunnallisesti merkittävien asioiden ohjaukseen ja valvontaan. Todellakin, eletään kuntien markkinoita, missä laintuntemuksen vastuu lankeaa viranhaltijalle, kun luottamushenkilöltä ei sitä voi vaatia. Myös avit ovat voimattomia ja hampaattomia. Sen esimerkiksi vanhusten hoidon ongelmat ovat läpi Suomen huolestuttavasti osoittaneet. Oravanpyörä on täydellinen. Viranhaltija valmistelee ja esittelee asian luottamuselimelle. Luottamuselimellä ei juurikaan, satunnaista poikkeusta lukuun ottamatta, ole kompetenssia kyseenalaistaa viranhaltijan esittelyä ja laillisuustarkastelua. Näin luottamuselin ottaa harteilleen vastuun päätöksestä, oli se sitten vaikka täysin lain tai kunnan edun vastainen. Viranhaltijan on päätöksen jälkeen helppo levitellä käsiään ja todeta, että minkäs teet, kun luottamuselin päätti. Jotain on tehtävä ja pian. Vapaa ja villi kuntien hallintomenettely on saatava laillisuusvalvonnan piiriin. Tämä ei kuulu hallinto-oikeuksien toimivaltaan. Suomessa ei ole tällä hetkellä ole virkamieshallitusta, mutta kuntatasolla meillä on, ikävä kyllä, täydellinen virkamiesvalta. Nykykäytännön mukaan kuntaan riittäisi vain yksi lautakunta kunnanhallituksen lisäksi. Ja mitä kuntademokratiaa se sitten olisi? Suuri osa viranhaltijoista on mitä tunnollisimpia lainkuuliaisia työmyyriä, mutta ikävä kyllä tilaisuus tekee varkaan. Näin on tapahtunut ja tapahtuu kaikissa kunnissa yhä enenemässä määrin. Ilari Kotimäki Pihlajavesi