Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Multian vanhat myllykosket tutuiksi – Bussikierros kolmelle myllypaikalle valaisi menneitä elinkeinoja

Osana Multian kesätapahtumaviikkoa torstaina 11. heinäkuuta järjestettiin bussikierros kolmelle valitulle vanhalle myllypaikalle, joissa ei enää myllytoiminnasta kerro kuin korkeintaan vanhat valokuvat tai sortuneet kivijalat. Vain kuva jäljellä Löyttykosken myllystä Ensimmäinen vierailukohde oli Vekurinjoen ja Pengerjoen yhtymäkohdassa sijaitseva Löyttykoski, missä sijainneesta myllystä on jäljellä enää 1960-luvun alussa otettu valokuva, mistä myllynkiven voi vielä nähdä. Löyttykoskessa on Multian koskista suurin pudotus ja vaikka kesällä virtaus on pientä, äänimaailma keväällä on korvia huumaava huolimatta siitä, että Vekurinjoki on lähes puromainen uoma. Ennen seuraavia myllykohteita vierailtiin Vihisen suvun kokoamassa ja ylläpitämässä maatilamuseossa, jonka näyttelytavarat ovat lähes kaikki tilan omaan toimintaan liittyneitä tarve-esineitä ja maatalouskoneita aina 1800-luvun puolivälistä saakka. Vihisten museo on hyvin rakennettu kattaus keskisuomalaiseen maalaistalon elämään ja tunnustusta voi hyvällä syyllä antaa koko hienosti hoidetulle pihapiirille ja rakennuksille. Riuttakoskessa oli tunnettu saha Retken toinen myllykohde oli Riuttakoski, joka vilkkaimman toimintansa aikana tunnettiin kuitenkin erityisesti sahatoiminnastaan. Ensimmäisen paikalla olleen täysin vesikäyttöisen myllyn rakennusaika ei ole tiedossa ja viimeinen sähkögeneraattorilla toiminut mylly toimi paikalla vain lyhyen aikaa. Sahalaitos paikalle perustettiin 1929. Riuttakoskella paikan historiasta kertoi Lauri Oinonen , jonka syntymäkoti on aivan kosken vieressä. Oinosella oli myös nuorena miehenä monipuolista työkokemusta sekä sahan että myllyn käytöstä ja veden säätelystä sähkögeneraattorin käyttämiseksi. Säätökanavan nimeksikin oli annettu ”teollisuuskanava” ja paikka työllisti parhaimmillaan yli 20 työntekijää. Riuttakosken generaattori myös tuotti Multian ensimmäiset sähkövalot ympäristön taloihin 1920-luvun lopussa. Riuttakoskella sijainnut pääosin jokiuoman viereen rakennettu uittoränni oli yksi eteläisen ja keskisen Suomen pisimmistä. Lihjamolle louhittiin kanava Retken viimeinen kohde oli nykyisen Multian ja Keuruun rajalla sijainnut Lihjamon mylly, jota perustamisensa aikaan 1850-luvulla kutsuttiin ilmeisesti Mäntysenvirran myllyksi. Myllystä oli artikkeli Suur-Keuruun sanomissa viime syksynä, kun Keski-Suomen museosta löytyi arviolta 1800-luvun lopussa otettu kuva paikalla sijainneista rakennuksista. Tämä paikka on todella mielenkiintoinen kokonaisuus. Tamppikosken niskalta louhittiin 1850-luvun alussa kallioiseen maaperään kanava veden johtamiseksi kosken suvantoon Sammionselän puolelle, minne hirsiset mylly- sekä saharakennus pystytettiin tukevan graniittiperustuksen päälle. Tamppikosken ylitti suvannon puolella myllylle kaksiaukkoinen käyttösilta ja kosken niskalle rakennettiin patosilta, mistä on olemassa valokuvia. Padolla nostettiin veden pintaa Järvenpäänkosken ja Tamppikosken välissä, jotta kanavaan saatiin vettä myös muulloin kuin kevättulvien aikaan. Lisävalaistusta paikan, Lihjamon kylän ja myllyn rakennuttaneen myöhemmin Keuruun kirkkoherraksikin nimitetyn Frans Henrik Bergrothin perheen historiasta antoi paikalla Helena Kukkamo , joka lainasi Bergrothin tyttären kirjoittamaa kuvausta paikasta kukoistusaikanaan esimerkiksi seuraavasti: ”Tämä Mäntysenvirran mylly oli erittäin kauniilla paikalla kahden järven välisellä kannaksella, korkeiden kukkuloiden suojassa.” Vaikka luonto on jo ottanut paikalla omansa takaisin ja rakennusten ympärillä joskus olleet pellot kasvavat pääosin isoja lehtipuita, kuvauksen mukaiset muinaiset näkymät voi paikalla aistia.