Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Takaisin Karjalaan – Unto Moilanen Haapamäeltä kertoo evakkomuistojaan

LUKIJALTA Kesällä 1942 suunnittelemme lähtöä Ruskealaan, Ruisselän kylään määränpäänämme Ringonhovi. Tilaa asui Vilhelmiina Roini , joka oli mummon Alina Mäen o.s. Moision sisko. Siskokset olivat syntyisin Seppälän kartanosta Mäntästä, joka kuului silloin Keuruuseen. Vilhelmiinan mentyä naimisiin maisteri Ernest Roinin kanssa Roini hankki omistukseensa Seppälän kartanon. Asuttuaan vuosia Seppälän kartanoa Roini myi tilan Serlachiukselle ja lähti Viipuriin lehtimieheksi. Hänellä oli kaipuu takaisin maanviljelijäksi. Lopulta Roini löysi Ruskealasta tilan, joka oli ollut asumattomana monta vuotta. rakennukset olivat ränsistyneet, pellot vesakoituneet. Tehtyään useita vuosia töitä hän sai tilan loistokuntoon. Vangit apuna maatilan töissä Mummo Alina oli mennyt maataloon siskolleen avuksi. Vilhelmiina houkutteli isäni pehtooriksi tilalle, sillä isä oli tehnyt paljon maataloustöitä nuorena miehenä. Roinin tilalla Isä kengitti hevoset ja korjasi ja huolsi maatalouskoneet. Pellot kasvoivat vesakkoa ja ne piti ensiksi niittää ja sitten kyntää. Niitto suoritettiin kahden hevosen vetämällä niittokoneella. Sitten kynnettiin samoin kahden hevosen vetämällä vältillä. Siellä kyntöauraa sanottiin vältiksi. Olin isän mukana paljon pellolla. Sain välillä ohjastaa hevosia kynnettäessä. Hevonen osasi mennä vakoa pitkin, ei tarvinnut kuin saran päässä kääntyessä käyttää ohjaksia. Vankileiri oli kahden kilometrin päässä. Sieltä talo oli saanut kaksi vankia töihin kesän ajaksi. Isä haki heidät aamulla ja vei työpäivän jälkeen takaisin. Kuljettajalla piti olla kivääri. Ne olivat samat miehet koko kesän. Miehet olivat mielissään päästessään pois leiristä. Metsäpolkua oli alle kaksi kilometriä. Tutustuttuaan he sanoivat isälle, anna heidän kantaa kivääriä välillä. Leirin lähellä isä kantoi kivääriä, matkalla vangit. Maitoa omasta lehmästä Tuli syksy ja alkoivat koulut. Menin alakoulun toiselle luokalle. Sitä kesti kaksi viikkoa, sitten alkoivat yläluokat ja siirryin yläkoulun ensimmäiselle luokalle. Kävin koulua syys- ja kevätlukukauden. Mummo osti oman mökin seuraavana kesänä, ja muutimme sinne asumaan. Mummo jäi Ringonhoviin. Isä muutti marmorilouhokselle kenttäsirkkelisahuriksi. Ostettiin oma lehmä, saatiin maito, voi ja piimä omasta tuotannosta. Miellä oli mäntäkirnu, jossa kirnuttiin voi. Sai siinä mäntää hetken aikaa pyöritellä, ennen kuin voihiukkasia alkoi tulla. Meidän lähellä oli alue, jossa sotilaskomppaniat huilasivat viikon palattuaan takaisin sotalinjalle. Siellä oli yksi porukka, jolla oli saksalainen muonitus. Miehistölle jaettiin hunajaa, suklaata ja karamellia. Sotilaat jakoivat meillekin niitä, he hyväksyivät meidät. Olihan heillekin vaihtelua meidän lasten pyöriminen siellä. Lopullinen lähtö Karjalasta Alkoi urakointi toisen kerran. Lehmälaumoja kuljetettiin teitä pitkin päivisin. Me lapset paimensimme niitä yöllä. Meillä oli nuotiokin siellä. Hyvin lehmät pysyivät laumassa, yhtään niistä lähtenyt laumasta. Taisto -veli oli lähtenyt evakkoon aikaisemmin mummon kanssa. Isä oli komennettu työpalvelukseen Karjalan kannakselle. Isä sai lyhyen loman päästäkseen pakkaamaan tavaroita lähtökuntoon. Hän teki meille ison laatikon, johon saatiin vaatteet ja muut pienemmät tavarat. Tähän päättyi Karjalan matkamme, kun odotimme lopullista lähtöä. Unto Moilanen Haapamäki