Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Varaudu parhaimpaan!

Elämässä on hyvä varautua kaikenlaisiin asioihin. Pahan päivän varalle kannattaa säästää. Matkalle lähtijän on syytä ottaa vakuutus sairauden ja varkauksien varalle. Elämä voi nimittäin tarjota pettymyksiä. Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Muuten kohtalona saattaa olla itku pitkästä ilosta, parku paljon naurannasta. Tällaisia neuvoja useimmat meistä ovat kuulleet elämänsä varrella. Tavallaan hyvä niin. Arktiset olot ovat kasvattaneet pohjoisen ihmisistä varautujia. Talvea varten on täytynyt kerätä puita, säilöä ruokaa ja hankkia vaatetusta. Muuten on tullut vilu ja nälkä. Ei ole auttanut tehdä niin kuin Jeesus neuvoi. Katsoa taivaan lintuja tai kedon kukkia, jotka Taivaallinen Isä vaatettaa ja ruokkii, vaikka he itse eivät laita tikkua ristiin sen eteen. Varautuminen on yhä edelleenkin usein tarpeellista. Silti sen korostaminen saattaa kääntää ajatuksemme uhkiin, haasteisiin ja potentiaalisiin hankaluuksiin. Mielen oletusasetukseksi valikoituukin huoli, ei luottamus ja uteliaisuus. Pahimpaan varautuja unohtaa helposti sen, että elämä yllättää myös iloisesti. ”Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää”, kirjoitti Eeva Kilpi osuvasti. Mutta miten vastuullisen aikuisen elämän keskellä voisi vaalia sisäistä huolettomuutta? Yhden vastauksen antaa kristillinen usko, joka on saanut ihmisiä säilyttämään toivonsa mahdottomalta tuntuvien olosuhteiden ja uskomattomien yllätysten keskellä. Usko muistuttaa, että elämää ei voi hallita, mutta Jumala pysyy mukana kaikissa elämän käänteissä. Tai itse asiassa ei Jumala perässämme roiku – Hän on meitä vastassa juuri siinä tilanteessa, jota kohti olemme kulkemassa. Meille tuntematon on sekin Jumalan tiedossa ja käsissä. Uskaltaisinko siis luottaa siihen, että pitkää itkua seuraa lopulta ilo? Miten elämä muuttuisi, jos uskoisin, että parhaat ajat ovat sittenkin edessä päin? Käyköön myöten taikka vastaan, eipä Isä hylkää lastaan. Herra ohjaa parhaaksemme kaikki vaiheet päiviemme. (Virrestä 397)