Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Oliko nassikkana nastempaa?

Kesä on lyhentynyt. Loma ei ala ajoissa ja sitten kun se alkaa, se loppuu liian pian. Näin kuulin, mutta en allekirjoittanut. Tämä sai kuitenkin muistelemaan menneitä. Koulujen loppuminen tiesi ikuisuuden mittaisen kesän alkua. Ei mietitty syksyä tai tulevia vuosia. Oltiin vaan, uitiin ja potkittiin palloa. Yleisradio vaalii kulttuuria ja on näyttänyt jalkapallon MM-finaaleita uusintana. Vuoden 1994 uusinnan sunnuntaina venyin sohvan nurkassa. Lupauduin lähtemään sovittuihin hommiin heti, kun Roberto Baggio on vetänyt rankkarinsa yli. Ja kas, taivaan tuuliinhan se taas lähti. Hymyilytti. Muisti pelaa paremmin näissä kuin monissa päivittäisissä askareissa. Tuo kesä jäi mieleen, kun koko ajan paistoi aurinko. En usko, vaikka joku muuta väittäisi. Offspring ja Popeda soivat levyltä. Asiaankuuluvat c-kasettikopiot pauhasivat sielläkin, missä ei ollut vielä siirrytty laserlevyaikaan. Aika kului Niittytien kentällä. Romario ja Bebeto tykittivät maaleja. Välillä Taffarello veti maalinsuulla pidemmän korren. Sitten vaihdettiin paikkoja. Palloja ryteiköstä etsiessä haaveiltiin aidoista kentän laidalle. Muistan kuinka verkkoaidat ja tolpat sitten ilmestyivät kentän kulmaan. Oi sitä intoa, kun tajuttiin, että kohta voi kokeilla yläpesiä ilman pelkoa pallon karkaamisesta metsään. Syksy koitti ja talvikin tuli. Vuodet vierivät ja tolpat hävisivät. Ei ole aita noussut vieläkään. Ohi kävellessä mietin, että onkohan nykyjunnuilla sama harmi? ”"Tuo kesä jäi mieleen, kun koko ajan paistoi aurinko." Välillä lähdettiin mökille. Tuolloin alkoi ikä olla sellainen, että korpimökki ei ollut se ykkösjuttu. Vaan olihan sielläkin menoa. Reinikankosken lohet kavahtivat, kun keuruulaisnassikan käyräsarvinen Titania kurvasi sillalle. Saalis jäi usein laihaksi, mutta ensimmäisen kirjoloheni muistan. Ja sen keltaisen matojigin johon se tarrasi. Sitäkin enemmän narrattiin pikkukalaa mökkikaislikon reunasta. Halsteroitiin saalista saunanpesässä ja katseltiin, kun kaupunkilaiskissamme opetteli suuren saalistajan elkeitä mummolan navettakissan perässä. Paistoikohan se aurinko oikeasti aina? Miksei, ehkä tänäkin kesänä sitten. Eikä se oikeastaan haittaa, vaikka vähän ripsasis vettäkin. Kesä kuivaa minkä kastelee, ja kalakin on oikein syönnillään sateen jälkeen. Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa. Kirjoittaja on kotoperäinen keuruulainen.