Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Tyttö-saukon tarina ihastuttaa yhä vuosikymmenten päästä – Raija Sulkava julkaisi Saukkotyttö, vuosi elämäkerrastani -kirjan

Aika veitikkahan oli, Tyttö tai Pieni , Sulkavan perheen hoidossa ollut saukonpoikanen kesästä 1984 kesään 1985. – Eräs mies kertoi miehelleni Pertille , että Pihlajavedellä, puron varressa jokin eläin itkee. Pertti lähti katsomaan ja löysi paikalta pienen saukonpoikasen. Hän ei kuitenkaan ottanut poikasta mukaansa, saattoihan emo olla vain jossain pidemmällä käymässä ja tulisi takaisin, muistelee Raija Sulkava saukon löytymistä. Seuraavan päivänä Pertti lähti uudestaan paikalle katsomaan, oliko tilanne muuttunut. Saukonpoika itki yhä puron varressa. Pertti toi poikasen kotiin, jossa kaikki perheenjäsenet ihastuivat siihen. – Huonostihan sen olisi käynyt, se oli vielä pieni, sanoo Raija Sulkava. Paljon sattui ja tapahtui Ensin poikanen majoitettiin keittiöön ja viereiseen makuuhuoneeseen, sitten alakertaan saunan porstuaan ja lopulta puuvajaan. – Olimme yhteydessä Ähtärin eläinpuistoon ja heille sopi, että hoidamme poikasta talven yli. Pennulle tuotiin muikkuja ja muistan, että se tykkäsi paprikasta ja kurkusta. Se oli vilkas ja teki kaikenlaista. Kiipeili huonekalujen päällä, pudotteli kukkapurkkeja ja kerran, kun se asusti jo pesuhuoneessa, se onnistui avaamaan kuumavesihanan. Alakerrasta nousi paksu vesihöyry, kun avasi oven, muistelee Raija Sulkava saukonpoikasen edesottamuksia. Talvella saukko leikki muiden kanssa lumirinteessä, tuli hiihtoretkelle mukaan. Innoitusta kirjoiksi asti Nyt julkaistun kirjan Saukkotyttö – Vuosi elämänkerrastani luettavaksi iltasatuina lapsille, Sulkava kirjoitti käytännössä jo 1990, mutta hän jätti sen pöytälaatikkoon vuosiksi. – Mieheni kuoltua vuosi sitten, olen käynyt arkistoja läpi. Sieltä tuli vastaan tämä käsikirjoitus. Oikoluin sen huhtikuussa ja valitsin kuvat kirjaan, lopulta Risto -poikani avulla, kuvaa Sulkava kirjansa syntyä. Saukko oli myös Risto Sulkavan väitöskirjan aiheena 2006. Hän tutki saukkokantaa Suomenselän alueella. Raija Sulkava otti kirjastaan vain 30 kappaleen painoksen lähinnä perheenjäsenten ja sukulaisten varalle. – Jos kysyntää onkin enemmän, pitää ottaa uusi painos. Täältä kotoa olen myynyt muutamia kirjoja, sanoo Sulkava. Tuttu tunnussävel Sulkavien saukko oli nimeltään Tyttö ja monet Keuruulla tiesivät siitä, vaikka perhe ei poikasta esitellytkään kenellekään, jotta eläin ei tottuisi ihmisiin ja se olisi mahdollista palauttaa aikanaan luontoon. – Kesällä 1985 aloimme totuttaa saukkoa luontoon. Telttailimme rannoilla Pihlajavedellä ja saukko sai kulkea vapaana. Heti se pyydysti itse sammakon. Evääksi vain otimme sille muikkuja. Tyttö oppi hankkimaan ruokansa ja lopulta jäämään maastoon, kun lähdimme pois, kertoo Raija Sulkava. Myöhemmin tuolla alueella on ollut vankka saukkokanta, ehkä Tyttö osaltaan auttoi alueen kantaa säilymään. Lopullisesti Tyttö ei jäänyt vapauteen, vaan Sulkavat uskovat, että se pyydystettiin häkillä ja päätyi Ähtärin eläinpuistoon. – Kerran vierailimme siellä katsomassa. Meillä oli sellainen yhteinen tunnussävel, yksi aitauksen saukoista reagoi siihen ja alkoi etsiä ulospääsyä . Päättelimme, että se oli Tyttö, sillä muut saukot eivät ääneen reagoineet.