Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kaislamaari Hakkarainen valmistui lähihoitajaksi: Vanhustyö on minulle kutsumusammatti

Keuruulainen Kaislamaari Hakkarainen on tämän kevätlukukauden uusia ammattilaisia. Hän valmistui lähihoitajaksi Mäntän seudun koulutuskeskuksesta kevättalvella, viime helmikuussa. Myös työtä on jo löytynyt. Hän on tehnyt sijaisuuksia Keuruun Lehtiniemen Valkamakodissa ja Lahdelmakodissa jo kolmen vuoden ajan. – Vanhukset, he ovat hirveän ihania. Heidän kanssaan on kiva tehdä töitä. Toki työporukkammekin on hyvä, sanoo Hakkarainen. Niillä vanhuksilla, jotka vielä pystyvät puhumaan, on hauskat jutut, mutta osa ei ole enää puhekykyisiä. – Itse olen kuitenkin puhelias ja juttelen koko ajan. Niin sieltä vanhukselta voi sitten löytyä hymyn pilkahdus ja syntyä katsekontakti. Ne ovat niitä arjen pieniä hyviä hetkiä, kertoo Hakkarainen. Juuri toisten auttaminen on hänelle tärkeä asia. Vanhukset viettävät vanhainkodissa elämänsä viimeiset ajat. Kuoleman läheisyys ei kuitenkaan ahdista Hakkaraista. – Tietysti on surullista, kun asukas kuolee. Haluamme tehdä vanhuksen viimeisistä hetkistä hyviä, että he saavat elää laadukasta elämää loppuun asti. Kyse voi olla pienistäkin asioista, mieluisesta ruoasta tai kynsien lakkaamisesta. Vanhukset ovat myös todella kiitollisia, sanoo Hakkarainen. Unna-vauva ja opinnot Hakkarainen on syntyisin Mäntästä, mutta on suurimman osan elämästään asunut Tampereella. – Opiskelin peruskoulun jälkeen Mäntässä merkonomiksi, mutta se ala ei tuntunut omalta, joten hakeuduin työkokeiluun yksityiseen päiväkotiin Tampereelle ja sieltä Mänttään opiskelemaan lähihoitajaksi, kertoo Hakkarainen. Keuruulle hän tuli töiden perässä ja täältä löytyi myös poikaystävä Jimi ja nyt pariskunnalla on myös yhteinen tytär Unna . – Pidin opiskeluista vähän taukoa, kun vauva syntyi, mutta jatkoin taas, kun hän oli vähän yli vuoden. Unna on ollut päiväkodissakin, koska olen opiskellut ja tehnyt sijaisuuksia rinnaikkain, kertoo Hakkarainen. Hän kehuu Mäntän oppilaitoksen joustavuutta. Tuoretta äitiä ei hoputettu takaisin opintojen pariin, vaan kehotettiin kuuntelemaan omaa jaksamista. Opintojen loppupuolella itsenäisen opiskelun määrä kasvoi. – Ryhmänohjaajani Kaisa Kaihlaniemi-Liukko oli aivan ihana. Sain edetä omaan tahtiin, mutta apuakin sain kun tarvitsin. Pienen lapsen kanssa opiskelu on raskaampaa kuin muuten. Iloinen ja ylpeä pätevyydestä Kaislamaari Hakkarainen on iloinen ja ylpeä valmistumisestaan mieluiseen ammattiin. – Sain kaiken tehtyä, enkä jättänyt opintoja kesken, vaikka opiskelinkin neljässä vuodessa perhevapaan takia. Minulle on tärkeää, että voin nyt tehdä lähihoitajan työtä kaikilta osin, myös vastuuvuoroja, kun saan kaikki tentit ja luvat suoritettua työpaikalla, sanoo Hakkarainen. Valmistujaisjuhlat hän piti jo helmikuussa. Unnalla oli syntymäpäivät ja samalla kertaa kahviteltiin suvun kanssa myös äidin valmistujaiset. Ystävien kanssa puolestaan vietettiin iltapukujuhlaa. Työtilannekin näyttää lupaavalta. – Nyt sijaisuutta on tiedossa ensi elokuuhun asti. Uskon että tällä alalla riittää töitä vastakin, sanoo Kaisalamaari Hakkarainen tulevaan luottaen.