Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Erämaakirkon vaivaispoika palasi restauroituina kotiin

Kansainvälistäkin kiinnostusta herättänyt ainutlaatuinen Pihlajaveden erämaakirkon vaivaispojan konservointityö on ponnistelujen jälkeen saatu päätökseen, ja arvokas museoesine luovutettiin juhlallisin menoin takaisin Keuruun seurakunnan haltuun keskiviikkona 27. toukokuuta. Älytön päähänpisto ja tuhoteko Heinäkuun 2018 alkupuolella Pihlajaveden erämaakirkossa tapahtui valtakunnallisen uutiskynnyksen ylittävä ilkivallanteko, kun yli 150-vuotias vaivaispoika turmeltiin kasvottomaksi ja raajattomaksi. Keuruun seurakunta ryhtyi selvittämään arvokkaan museoesineen korjausmahdollisuuksia samalla, kun poliisi kuulusteli tekoon osallistuneita. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Erämaakirkossa kävi Mänttä-Vilppulan seudulta olevia nuoria, joita epäiltiin vaivaispojan rikkomisesta ja tarkoituksesta viedä rahalipas. Rahat jäivät heiltä kuitenkin saamatta, ja myöhemmin tapauksessa päästiin sovitteluratkaisuun. Kohti kuntoarviota ja restaurointia Tarjouspyyntökierroksen jälkeen seurakunta lähti tekemään Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun eli Xamkin konservointilinjan kanssa, ja restaurointityötä lähdettiin toteuttamaan opinnäytetyönä artenomiopiskelija Anna Pihlaisen kanssa. Tampereelta kotoisin oleva ja Keuruullekin juurensa ulottava Pihlainen on helpottunut saatuaan vaivaispojan restauroinnin tehtyä. Hänestä on hienointa nähdä työnsä jälki ja se, miten voi pelastaa arvokkaan kohteen. – Prosessi oli pitkä ja vaativa. Ennen työn aloittamista tarvittiin Museovirastolta lausunto ja työlupa. Istuin pitkään vaivaisukon edessä ja suunnittelin työvaiheita. Tein runsaasti materiaaliretusointeja ja kittipaikkauksia kiven iskemiin kohtiin ja valmistin sille uuden kävelykepin mäntypuusta, Pihlainen kuvailee työvaiheita. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. – Kokoaikaiseksi haasteeksi muodostui ukon silmiä liikuttava mekanismi. Sen toiminnasta ei alunperinkään ollut selvyyttä, eikä työetiikkamme salli meidän kehitellä esineisiin mitään, mikä niihin ei kuulu. Tietoa oli jo vuodelta 1967, että mekanismi oli epäkunnossa tai ainakin toiminut epävarmasti. Olemme kuitenkin muodostaneet ymmärryksen mekanismista, ja toivon mukaan se jaksaisi nyt toimia tästä eteenpäin. Ylimääräistä jännitystä Pihlaisen työvaiheisiin lisäsi oppilaitoksen siirtyminen etäopetukseen koronakriisin ajaksi. – Jouduin olemaan monta viikkoa pois koululta ja työn äärestä ilman, että tiesin, milloin pystyisin jatkamaan työn viimeistelyä. Toukokuun puolivälissä se onneksi tuli mahdolliseksi, ja niin pääsimme Keuruulle palauttamaan vaivaisukon sille kuuluvalle paikalle. Ehjänä kotiin ja seurakunnan iloksi Arvoesinettä saapuivat luovuttamaan restauroinnin koulutusvastaava Jari-Pekka Muotio , joka valvoi vaivaispojan konservointia, työn ohjaaja, entisöinnin opettaja Diego Carlozzo Xamkista ja konservaattoriksi valmistuva Pihlainen. – Vaivaispojan entisöinti oli kokonaisuutena aivan erityisen haastava, sillä esine on vanha ja pirstoutunutta puuta sälöineen oli hankala lähteä korjaamaan. Museovirasto oli mukana koko ajan, ja kävimme paljon eettistä pohdintaa siitä, mitä toimenpiteitä voitaisiin tehdä esineen aikakausi huomioon ottaen. Näkemyksemme olivat onneksi yhteneväiset, mikä antoi myös Pihlaiselle liikkumavaraa eri työvaiheissa, sanoo restauroinnin koulutusvastaava Muotio Xamkista. Uudistuneen vaivaispojan ottivat vastaan kirkkoherra Ossi Poikonen , suntio Andrew Lewis ja talouspäällikkö Kirsi Pekonen Keuruun seurakunnasta. Pelastakaa vaivaisukot -yhdistyksen puheenjohtaja, professori Seppo Seitsalon mukaan vaivaisukkoperinne tunnetaan ainoastaan Suomessa. Esineet ovat korvaamattoman arvokkaita, ja vuonna 2013 niitä oli vielä jäljellä 145. Pihlajaveden vaivaispojan arvellaan valmistuneen 1800-luvun puolivälissä. Sen veistäjä on jäänyt tuntemattomaksi. Lue lisää vaivaispojan kovasta kohtalosta 16.7.2018 täältä , 18.7.2018 täältä , 8.2.2019 täältä ja 7.8.2019 täältä .