Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kevätjuhla oli näytön paikka

Kun ensimmäistä kertaa kiipeää yksin lavalle ison yleisön eteen laulamaan tai soittamaan, tuntee ottavansa ison askeleen omalla harrastusalueellaan. Ryhmässä on turvallisempaa, mutta asiat on silti osattava. Kansalaisopiston sunnuntainen kevätjuhla soi jälleen kerran näytön mahdollisuuksia isolle joukolle. Teatterilla aloitettiin. Auli Rannikon ohjaama Hepokatti esitteli opiston Jupiterin toimipisteen ohjelmaa vuodelta 3083. Iloista ja tomeraa menoa on tarjolla tulevaisuudessakin. Hepokatti on odotettu ja rakastettu kevätjuhlan esiintyjä. Solistit aloittivat juhlan musiikkipuolen. Enne Papinahon kantele-esitykset saivat uuden salin kiviseinänkin helähtelemään. Santtu Poikonen näpytteli kitarallaan lempeästi soivan Finlandian . Mikael Haapalan kitarasta löytyi vihaisia lintuja, P aavo Saikkosen basso soi Soud of Silence -sävelmää. Opettaja Kimmo Riikonen komppasi oppilaitaan. Irankunda Uwimanan laulama Siskoni sai myös opettajan eli Ida Jokelan taustatuen. Opiston pianisteja edustivat tällä kertaa Lotta ja Lydia Sammallahti ja Jonne Paananen , opettajina Riikka Nokelainen ja Soile Toivola , sävelminä When the Saints Go Marching In ja Havana . Jalanousua oli tarjolla monessa muodossa. Minna Niemisen johtama itämaisen tanssin ryhmä loi lavalle värikkään, salaperäisen tunnelman. Irmeli Artschwagerin rivitanssijoukkue pisti mutkat suoriksi ja marssaili lajin tyylin mukaisesti seinältä seinälle. Tanhupiiri muistutti kevätjuhlan väkeä vanhojen maalaistupien kesäjuhlista ja keinukallliojuhannuksista. Niin vain Irja Majasen ohjaama ryhmä ponkaisi komeasti Karjalan katrillin monipolviset vuorot. Haapamäki toi juhlaan yhteisen laulun ja soiton ilon, ohjaajina Annamari Toivola ja Antti Horttana . Vanhojen iskelmien hyvät melodiat tehoavat aina, niin nytkin. Riikka Hakalan solistina laulama Lazzarella sai kuulijoiden jalat teppaamaan tuolin alla. Opiston rehtori Pirjo Ikkala luotaili päättynyttä työkautta tyytyväisin mielin. –  Opistotoiminta täyttää Suomessa 120 vuotta. Nykyisin sen tärkeimpiä tehtäviä ovat hyvinvoinnin edistäminen; opiskelussa onnistuminen antaa mielihyvää ja itseluottamusta. Opistoon voivat tulla kaikki. Meillä kukaan ei ole liian vanha tai nuori. –  Uutta työkautta suunnitellaan parhaillaan. Toiveita voi vielä esittää, rehtori kannusti keuruulaista opistoväkeä.