Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Koronavirus Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Juha Rainio 60 vuotta: Ruumiit työnä, valokuvaus harrastuksena

Keuruulais-vepsäläiset juuret omaava ja Helsingissä asuva lääketieteen tohtori Juha Rainio katselee ihmistä pysäytetyssä hetkessä yhtä lailla oikeuslääketieteen laitoksella kuin kameran takana. Lääketieteellisestä korkeakoulusta Leningradista lääkäriksi valmistunut Rainio sai kimmokkeen ammattiinsa oikeuslääketieteen kurssilta. – Kurssi oli hyvin toteutettu, ja siellä oli sellainen ilmapiiri, että saatoin ajatella viihtyväni alalla. Valmistuin vuonna 1988 ja aloin avata ruumiita vuonna 1991. Potilastyötä en juurikaan ehtinyt tehdä, kun tämä ammatti vei mennessään, Rainio kertoo. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Populaarikulttuurin luomista mielikuvista poiketen oikeuslääkärin työ on arkista puurtamista. – Jos ajatellaan, että Suomessa tehdään noin 9 000 oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta vuodessa ja henkirikoksia vajaat 100, suurin osa työstämme tapahtuu tauteihin kuolleiden tai muutoin äkillisesti menehtyneiden parissa. Fiktiossa kerrotut palkkamurhat ovat siitä kaukana. Suomessa tehdyt henkirikokset ovat usein sitä, että juovuksissa tulee riitaa pikku asiasta, ja tilanne riistäytyy käsistä. Rainio suhtautuu työhönsä työnä ja tarkastelee faktoja tieteentekijän viileydellä. – Totta kai sitä tuntee empatiaa menehtynyttä ja hänen läheisiään kohtaan, mutta tehtäväni on tuottaa omaisten käsiteltäväksi tosiasioita. Surutyötä varten perheenjäsenensä menettäneet kääntyvät toisten tahojen puoleen kuin oikeuslääkärin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Rainion vanhemmat, Jussi Rainio (1914–1998) ja Niina Melnikova , (1923–2010) tutustuivat sota-aikana Soutjärvellä, jota venäjäksi kutsutaan nimell ä Шёлтозе ро el i Šoltoze ro, tai vepsäläisittäi n Šoutjärv '. Soutjärvi on sekä kylä että maalaiskunta, joka sijaitsee Karjalan tasavallassa Äänisenrannan piirissä noin 85 kilometriä Petroskoista kaakkoon. – Heinolasta kotoisin ollut isäni opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä, suomalaista ja vertailevaa kansanrunoustiedettä, suomalais-ugrilaista kansatiedettä ja kotimaista kirjallisuutta, ja sodassa hänet lähetettiin valistusupseeriksi Itä-Karjalaan. Hänen tehtäviinsä kuului kääntää sotaan liittyviä tekstejä vepsäksi, ja äitini sattui toimimaan hänen sihteerinään. – Keuruulle vanhempani muuttivat vuonna 1945, kun tänne perustettiin oppikoulu, jonka rehtoriksi isä valittiin. Rainion muistikuvissa hänen isänsä valokuvasi aina, ja samaa muistavat keuruulaisetkin. – Moni on tullut sanomaan, että on nähnyt isän kulkevan kameran kanssa. Siitä se varmaan lähti itsellänikin valokuvausharrastus, että otin isästä mallia. Valokuvaa Rainio pitää siteenä historiaan. Kuvassa voi nähdä maailman, joka rajautuu yhteen ruutuun. – Se on dokumentti siitä hetkestä, kun kuva on otettu. Valokuva on moniulotteinen, ja siinä voi nähdä monta tasoa, kuten sommittelun, valon ja värit. Newyorkilainen valokuvaaja Garry Winogrand (1929–1984) on sanonut, että otti valokuvia, jotta näkisi, miltä maailma näyttäisi valokuvissa. Tämä on varmaan minunkin ajatukseni. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Istumme Keuruun pääkirjaston alakerrassa kotiseutukokoelmasalissa. Huoneessa sijaitsee Rainio-kokoelma, joka sisältää hyllymetreittäin teoksia Juha Rainion lapsuudenkodista. – Meillä oli poikkeuksellisen laaja kotikirjasto, eikä Keuruun kaupunginkirjaston kokoelmissa ole siitä kuin murto-osa. Kodin on peruja on sekin, että aina voi löytää lahjaksi kirjan. Kirjoja on meillä saatu ja annettu niin kauan kuin muistan. Kirjailija, joka on ehkä tehnyt suurimman vaikutuksen Rainioon, on ranskanjuutalainen René Goscinny (1926–1977). Filosemiitiksi tunnustautuva Rainio kokee olevansa samalla aaltopituudella juutalaisen, vuosituhantisesta kansallisesta kärsimyksestä kumpuavan ajattelun kanssa. – Juutalainen kulttuuri on tuottanut monia merkittäviä kirjailijoita, jotka ovat jättäneet pysyvän jäljen eurooppalaisuuteen, ja siihen liittyvät myös vähäeleinen huumori ja itselle nauramisen taito. Goscinnyn tuotanto puhuttelee minua yhä. Väiteltyään vuonna 2002 Rainio siirtyi Roomaan suorittamaan väitöskirjan jälkeistä postdoc-tutkimusta. Akateemiselta uraltaan hän palasi jälleen ruumiinavausten pariin Helsinkiin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tulevaisuudelta Rainio odottaa, että voi harrastaa valokuvauksen ja paikallishistorian lisäksi kirjallisuutta, musiikkia ja taiteita. Ajatuksissa siintelee myös paluumuutto Keuruulle. – Meillä on toinen asunto Keuruulla, joten saatamme jossain vaiheessa viihtyä täällä pysyvämminkin. Yhtenä tavoitteenani on, että voisin jollakin tavalla tuoda esiin isäni ainutlaatuista ja laajaa valokuvien ja negatiivien kokoelmaa. Osan olen skannannut, mutta tehtävää riittää vielä. Syntymäpäiväänsä Rainio viettää 17. heinäkuuta 2020 Keuruulla hyvien ystävien kanssa. Suur-Keuruu on myöntänyt Rainiolle vuonna 2018 Antti-patsaan arvokkaasta kulttuurityöstä kotiseudun hyväksi.