Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Eurovaalikone

Onko mikään muuttunut?

Eipä paljon. Idealismi on ja pysyy. Aikakaudet ja sukupolvet vain tuovat siihen sävyjä. Kun olin nuorisoa 1970 luvun vaihteessa, oli silloin huolena Afrikan nälkää näkevät lapset, saastuminen, jätteet, happamat sateet, tehtaiden tupruttavat piiput, sodat – Vietnam varsinkin, toimeentulo, koulutus ja harvojen taloudellinen valta. Siis aivan samaa kuin nytkin. Vaan on jotain saatu aikaankin. Otsonikato ja happamat sateet on saatu aisoihin, sanoo Helsingin yliopiston dosentti Seppo Turunen kirjassaan: Luonto ihmisen aikakaudella. En ole kirjaa itse vielä ehtinyt lukea, mutta viimeisessä Tiede-lehdessä oli kirjasta arvio otsakkeella: Eläköön luonto-optimismi. Ilmasto ja ympäristö ovat nykypäivän arkiajatuksia, mutta niihin liittyvää idealismia soisi suitsittavan. Filosofian tohtori Eija-Riitta Korhola kirjoittaa Iltalehden blogissaan, että ympäristöliike näkee talouskasvun ympäristön vihollisena. Tältä se todella näyttää myös minun silmiin. Korholan kirjoituksen kanssa on helppo olla samaa mieltä. Ei joku prosentti sinne tai tänne Suomen tai EU:n taholta asioita ratkaise, vaan olisi saatava ratkaisuja isoihin rakenteisiin. Euroopan ja Suomen investointiympäristö olisi turvattava. Kiina on talousmahti, joka tuskin itkee, jos ja kun Euroopan maat ”hirttävät” itsensä päästövähennyksiin. Köyhyys on myös ilmastouhka. Kyllä taloudellinen hyvinvointi ja perustarpeiden tyydyttäminen luovat pohjaa myös ympäristöstä huolehtimiseen, sanoo Korhola. Keskustelua on oltava ja vastuuta kuulutettava, mutta paniikki ja pelottelu ei asiaa auta, vaan ne lamaannuttavat tai lopulta tekevät välinpitämättömäksi. En näen myöskään minään ratkaisuna esimerkiksi lentoliikenteen anemaksuja. Se joka haluaa lomalleen lentää, hän lentää, oli hinta sitten jonkun kympin kalliimpi tai ei. Ihmiskunta ei voi enää palata hevosaikaan. Liikkuminen on tärkeää ja välttämätöntä. Suotakoon se jokaiselle, millä välineellä tahansa, mutta niiden välineiden voimalähteisiin pitää finanssikapitalistinkin rohjeta rahojaan sijoittaa. Pitää luoda sellainen investointiympäristö, jossa keksintöjä syntyy ja rahaa löytyy näiden syntyneiden hyödyntämiseen. Ei ihmisen tieto-taito ole tässä ja stop. Nyt vaan on lopetettava vihreä nyhjääminen nippeli-nappeli alueella ja ryhdyttävä tekemään niitä isoja ratkaisuja, joilla turvataan olemassa oleva elämisen taso ja energian saanti. Sehän tekee paluuta tämä vanha kunnon maailmankaikkeuden yleisin alkuaine vety. On turhaa hurskastelua puhua kliseillä, mitä jätämme seuraaville sukupolville. Aina on jätetty enemmän tai vähemmän tuleville polville. Mutta jokainen sukupolvi kuitenkin voi pyrkiä siihen vähempään jättämiseen. Tähän sopii 1970 luvun alun yhden lempibändini – brittiläinen Ten Years After – laulun sanat: ”I´d love to change the world but I don´t know what to do, so I´ll leave it up to you”. Marita Salenius kansanedustajaehdokas Sininen tulevaisuu s "Sehän tekee paluuta, tämä vanha kunnon maailmankaikkeuden yleisin alkuaine vety."