Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Luonto köyhtyy ja lajit hupenevat myös Keurusseudulla

Uusin, aina kymmenen vuoden välein toteutettava eliölajien uhanalaisuusarviointi osoittaa Suomen luonnon köyhtyvän edelleen. Suomen Ympäristökeskuksen koordinoima selvitys kertoo lajien kehityksestä valtakunnallisesti. Keski-Suomen Ely-keskuksessa biologina työskentelevä Johanna Hallman puolestaan pohtii työkseen erityisesti Keski-Suomen kasvien suojeluasioita sekä turvaa luonnon monimuotoisuutta eri hankkeissa. –Säännöllisesti toteutettava eliölajien uhanalaisuusarviointi kertoo tilanteen ja suunnan mihin olemme menossa. Sen avulla nähdään, mihin ympäristönsuojelussa pitää erityisesti kiinnittää huomiota, tiivistää Hallman koko uhanalaisuusarvioinnin ja sen tuloksena kootun Punainen kirja 2019 -raportin merkityksen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Havainnot viideltä vuosikymmeneltä Keuruulainen luonnon tuntija Jouko Pihlainen on itse havainnut useiden lintulajikantojen pienenemisen Keurusseudulla. –Olen seurannut lintuja jo vuodesta 1957. Tällä viikolla tein havaintomääristä vertailun vuosien 1970 ja 2018 välillä Tiiraan havaintoja tallentaessani. Peltolajeista peltopyy ja peltosirkku ovat hävinneet täältä. Kivitaskusta, kiurusta, kottaraisista ja pohjansirkuista havainnot ovat käyneet harvinaisiksi. Myös pääskyjen määrä on laskenut. Metsälajeista kuukkelihavaintoja on enää yksinäisistä linnuista, sanoo Pihlainen. Peltoviljelyssä ojanpientareita ei ole ja karjatilojen määrä on vähentynyt, tämä on vähentänyt peltolintujen määrää. Metsälajit kärsivät nykyisistä metsänkäsittelytavoista. Useat lintujärvet ovat rehevöityneet ja kasvaneet umpeen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Lupiini vastaan hirvenkello Keurusseudulla kasvilajeja on huvennut erityisesti entisiltä laidunnetuilta perinneympäristöiltä, soilta ja vanhan puoleisista metsistä. Nämä elinympäristöt ovat kärsineet ihmisten aiheuttamista muutoksista. Esimerkiksi niittyjen ja ketojen laji hirvenkello on käynyt harvinaiseksi. Keuruulla lajista on useita esiintymiä, muutama niityilläkin. –Hirvenkello on onnistunut levittäytymään paikoitellen teiden penkereille. Siellä vastassa on kova kilpailija, haitallinen vieraslaji lupiini, josta tuskin enää eroon päästään. Hirvenkelloa auttaisi oikea-aikainen tienpenkereiden niitto ja niittojätteen kerääminen pois. Jos sitä ei kerätä, penger rehevöityy ja muut lajit vievät tilaa niittylajeilta, toteaa Johanna Hallman. Lupiini on luonnossa suuri ongelma. Sen siemenet pysyvät vuosikymmeniä itämiskykyisinä, tärkeintä olisi estää lupiinin siementäminen ja leviäminen enää uusille kasvupaikoille. Soiden lajeja vaarassa Keuruulla myös useat rehevien soiden kasvit, kuten suopunakämmekkä ja kaitakämmekkä sekä useat sammallajit ovat harvinaistuneet. –Soita on valtavasti ojitettu, myös suojeltujen soiden reunoja. Suon huonosta vesitaloudesta kärsivät myös esimerkiksi lakkasadot, Hallman sanoo. Vanhempien ja lahopuuta sisältävien metsien lajeista ovat vähentyneet useat jäkälät, sammalet sekä useat hyönteislajit, etenkin lajit jotka elävät vanhojen lehtipuiden tai lahopuiden rungoilla. –Tämä kehitys alkoi jo aikaisemmin ja jatkuu edelleen. Hömötiaisten ja töyhtötiaisten hupeneminen johtuu siitä, että vanhahkojakaan metsiä ei enää ole yhtenäisinä alueina, vain sirpaleina. Nuori metsä ei pysty elättämään tavallisiakaan lajeja, sanoo Hallman. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Lahopuuta ja avovettä lisää, suo-ojia tukkoon Jotta luonnon monimuotoisuuden vähenemistä voidaan hillitä, tulee lajien elinympäristöjä kunnostaa. Keurusseudun Luonnonystävät hoitavat hirvenkelloesiintymiä ja ovat ennallistaneet kymmenkunta suota talkoilla. –Hakkuuaukon jättöpuut eivät ratkaise lahopuun puuttumisen ongelmaa, vaikka tuovatkin pientä helpotusta joillekin lajeille, sanoo Hallman. Hänestä vapaaehtoisen Metso-suojelun rahoittamiseen tulisi ohjata lisää rahaa, jotta uusia alueita saadaan suojelun piiriin. –Myös luonnonhoitoa tulee talousmetsissä miettiä uudella tavalla, sanoo Hallman. Jouko Pihlainen puhuu metsien jatkuvan kasvatuksen puolesta ja uskoo, että tälläkin metsänhoitotavalla omistaja saa myös metsätilinsä. –Pihlajavedellä umpeen kasvaneella Isorimpillä avattiin vedelle virtausreittejä ja palautettiin näin lintujen tarvitsemia avovesialueita. Laskeutusaltaiden rakentamisella voidaan estää humuksen pääsyä hakkuualueilta järviin, sanoo Jouko Pihlainen. Johanna Hallmanin mielestä suojeltuja soita tulee ennallistaa ja toisaalta kunnostusojituksiin lähteä harkiten. –Valtion rahaa ei tule ohjata kunnostusojituksiin luonnoltaan arvokkaille soille. Ensi rahoituskaudella tulisi järjestää rahoitus, jolla ihmiset saisivat helpommin ja kattavammin tukea niittämiseen ja laidunnukseen perinnebiotooppien ja rantaniittyjen hoidossa. Laidunnus, luonnonhoito ja kauniit maisemat käyvät käsi kädessä ja siitähän hyötyvät kaikki, sanoo Hallman. Edit: Lisätty juttuun kuukkelin kuva sunnuntaina 10. maaliskuuta kello 10.50. Punainen kirja 2019 on Suomessa järjestyksessään kolmas lajien uhanalaisuusarviointi, joka noudattaa kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n ohjeita. Lajien uhanalaisuutta arvioi ympäristöministeriön asettaman ohjausryhmän johdolla 180 lajiasiantuntijaa. "Hirvenkello on onnistunut levittäytymään paikoitellen teiden penkereille. Siellä vastassa on kova kilpailija, haitallinen vieraslaji lupiini, josta tuskin enää eroon päästään. Hirvenkelloa auttaisi oikea-aikainen tienpenkereiden niitto ja niittojätteen kerääminen pois." Johanna Hallman biologi, Keski-Suomen Ely-keskus