Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Vaalikone

Palaako peltosirkku maisemaan, vai katoaako se kuten kultasirkku?

Uusi eliölajien uhanalaisuusarviointi osoittaa Suomen luonnon köyhtyvän edelleen. Arvioiduista yli 22 000 lajista 11,9 prosenttia on uhanalaisia, edellisessä arvioinnissa osuus oli 10,5 prosenttia. Valtakunnallisesti uhanalaisia on kaikissa lajiryhmissä, mutta suhteellisesti eniten linnuissa ja sammalissa. Suurin syy uhanalaistumiseen on lajien elinympäristöjen väheneminen ja laadullinen heikkeneminen. Noin kolmannes maamme linnuista ja sammalista on uhanalaisia. Uhanalaisten lajien osuus on suuri myös jäkälissä, putkilokasveissa, perhosissa ja pistiäisissä ja kaikkien tilanne on huonontunut. Selkärankaisista eläimistä lähes kolmasosa on uhanalaisia. Äärimmäisen uhanalaisia ovat esimerkiksi naali, järvilohi ja peltosirkku kahdenkymmenen muun lajin ohessa. Hyönteislajeista uhanalaisia on kymmenisen prosenttia, Monet eteläiset lajit ovat hyötyneetkin ilmaston lämpenemisestä. Toisaalta yli 200 perhoslajia on entistä uhanalaisempia. Lajien uhanalaistuminen jatkuu Nopeinta uhanalaistuminen on tuntureilla, soilla, vesissä ja kallioilla. Niiden lajistossa on tapahtunut vain yksittäisiä muutoksia parempaan. Tunturilajeista uhattuina ovat etenkin perhoset ja putkilokasvit, jotka kärsivät muun muassa ilmastomuutoksen vaikutuksista. Enemmistö uhanalaisista lajeista elää metsissä ja perinneympäristöissä sekä muissa ihmistoiminnan vaikutuksesta syntyneissä ympäristöissä. Metsissä ja perinneympäristöissä elää eniten lajeja, mikä osaltaan selittää uhanalaisten lajien suurta määrää. Suurin uhka lajeille on elinympäristöjen väheneminen ja laadun heikkeneminen. Yleisimpiä niistä ovat metsien uudistamis- ja hoitotoimet, vanhojen metsien ja kookkaiden puiden sekä lahopuun väheneminen. Toiseksi yleisin lajien uhanalaistumiseen vaikuttanut syy on avoimien elinympäristöjen umpeenkasvu. Ilmastonmuutos vaikuttaa etenkin tunturilajien uhanalaistumiseen. Linnut entistä uhanalaisempia Suomessa pesivistä lintulajeista yli kolmasosa on uhanalaisia. Yleisin uhanalaistumisen syy on ihmisen aiheuttamat elinympäristön muutokset, jotka koskevat niin metsiä, maatalousympäristöjä, soita kuin vesistöjäkin. Suojelutoimilla voidaan auttaa uhanalaisia lajeja. Uusia äärimmäisen uhanalaisia lajeja ovat punasotka ja peltosirkku, joiden määrät ovat vähentyneet yli 80 prosenttia viimeisen kolmen sukupolven aikana. Erittäin uhanalaisesta peltosirkusta on Keurusseudulta havaintoja muun muassa Haapamäen Riihosta vuodelta 2007. Yhtä harvinainen suokukko puolestaan tavattiin Petäjävedellä samana vuonna. Uhanalaisuuden tärkein syy on ihmisen aiheuttamat elinympäristömuutokset: Suolajeja uhkaavat edelleen vaikuttavat vanhat suo-ojitukset, kunnostusojitus ja turpeenotto. Kosteikkojen vesilinnuista peräti puolet on uhanalaisia ja lähes kaksi kolmasosaa Punaisella listalla. Merkittävin ahdingon aiheuttaja on vesistöjen liiallinen rehevöityminen ja umpeenkasvu. Vieraspedot minkki ja supikoira ovat uhanalaistumisen syitä niin sisävesien kosteikkolajeilla kuin ensisijaisesti Itämerellä pesivillä saaristolinnuilla. Tilaa heikentävät vieraspetojen lisäksi ympäristömyrkyt ja saastuminen. Metsätalous on yhä merkittävä lintukantojen vähenemisen syy. Ensisijaisesti metsäympäristöjen lajeista yhdeksän on uhanalaisia ja kahdeksan silmälläpidettäviä. Erittäin uhanalainen hömötiainen ja vaarantunut töyhtötiainen ovat olleet metsiemme runsaimpia lajeja. Luonnontilaisen kaltaiset varttuneet metsät ovat vähentyneet metsätalouden seurauksena, mikä vaikuttaa esimerkiksi uhanalaisten tiaisten selviytymiseen talvesta. Ensisijaisesti viljelymaita pesimäympäristönään käyttävien lajien merkittävin uhanalaisuuden syy on karjatilojen määrän väheneminen, jonka on ennustettu jatkuvan. Karjatalouden väheneminen on johtanut etenkin kahlaajille haitalliseen rantaniittyjen umpeenkasvuun, maatalousympäristön yksipuolistumiseen sekä hyönteisravinnon vähenemiseen. Paljon on tehtävissä Lajien uhanalaistumisen pysäyttämiseksi on tehtävissä paljon. Suojelualueet eivät yksin turvaa lajien säilymistä, vaan monimuotoisuus on huomioitava kaikessa luonnonvarojen ja alueiden käytössä. Aktiivisia suojelu-, ennallistamis- ja hoitotoimenpiteitä tulisi merkittävästi lisätä erityisesti soiden ja lintukosteikkojen lajiston turvaamiseksi. Lisäksi tarvitaan enemmän tietoa lajiesiintymistä ja lajien elintavoista. Myös tiedon saatavuutta ja käytettävyyttä tulisi parantaa. Viides uhanalaisuusarviointi Suomen lajien uhanalaisuus arvioitiin viidennen kerran. Työtä koordinoi Suomen ympäristökeskus ja mukana oli 180 asiantuntijaa yliopistoista, luonnontieteellisistä museoista, Luonnonvarakeskuksesta, Suomen ympäristökeskuksesta, Metsähallituksesta ja Suomen Nisäkästieteellisestä Seurasta. Mukana oli myös asiantuntijaharrastajia ja eläkkeellä olevia luonnontieteilijöitä, jotka antoivat arvokkaan panoksensa arviointiin.Ympäristöministeriön asettaman ohjausryhmän johdolla. Lähde: Ympäristö.fi