Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Talkooteatterin suunnistus osuu rastille

Reko Lundánin näytelmä Aina joku eksyy sai Keuruun ensi-iltansa viime perjantaina Kimarassa. Kyseessä on tragikoominen kolmen sukupolven tarina sekä Suomen kehityskertomus 1950–90 -luvuilta. Talkooteatterille näytelmän ohjasi Janne Salminen . Väliaikoineen kaksi ja puolituntisen näytelmän teemat liittyvät alkoholismiin, valheisiin, yksinhuoltajuuteen ja roolihenkilöiden erilaisiin tapoihin etsiä suuntaansa hajoavassa perheessä. Alkoholisoituneen äidin katoaminen omiin utopioihinsa vaikuttaa niin lasten kuin entisen puolisonkin elämään. Alkoholisoitumisen syvimmät syyt jäivät näytelmässä kuitenkin hämärän peittoon. Talkooteatterin kaksitoista näyttelijää suoriutui rooleistaan ja runsaista repliikeistään kiitettävästi jo ensi-illassa, joka on altis kömmähdyksille. Aitoja ja uskottavia rooleja Etenkin aivovaurion taannuttamaa äitiä esittävän Anja Pihlin elehdintä ja sinkoilu tunnetilasta toiseen on hämmästyttävän uskottavaa. Samaa henkilöä nuorena esittävä Mari Lampinen onnistuu luomaan kuvan elämännälässään eksyvästä nuoresta naisesta. Hänen puolisonsa roolia tekevä Timo Tuominen jähmettyy varuskunnan aitojen sisälle luontevasti. Myös pikkupoikana estradilla hyppelevä Jukka Piispanen samoin kuin sisartaan näyttelevä Taru Ollikainen ovat kutkuttavan aitoja. Eine Joutsijoen ansiokkaasti roolittama opettaja kehottaa oppilaitaan ottamaan isältä tai äidiltä nimikirjoitukset elämänmittaisen häpeänsä alle. Juuri häpeä saa henkilöt pakenemaan mielen vankiloihin ja uskottelemaan itselleen, että asiat ovat hyvin. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Alkoholismin lisäksi roolihenkilöillä on muitakin addiktioita. Lopulta miehuuden eetos rapautuu upseerikerholla, äitimyytti hajoaa kapakan nurkkapöydässä ja lapsuuden auvoisuus paljastuu kulissiksi. Perheenjäsenten selviytymiskeinot näyttäytyvät traagisuudestaan huolimatta myös huumorin valossa. Vauhdikkaasti etenevä näytelmä hidastuu väliajan jälkeen ja suorastaan jumiutuu muutamiin kohtauksiin. Lopussa kliimaksi räjähtää ahdistavalla volyymilla, mutta luo toivoa. Äidin matka lähestyy sekavuuden silaamaa yksinäistä päätepysäkkiä, ja aikuiset lapset lähtevät suunnistamaan kohti vapautta kieltämisen, vihan ja häpeän taakasta. Illan päätteeksi lavastuksesta vastannut teatterin monitoimimies Pekka Mäkinen ja monia aikaisempia ohjauksia tehnyt Eine Joutsijoki ojensivat Suomen Harrastajateatteriliiton myöntämän hopeisen ansiomerkin Talkooteatterin pitkäaikaiselle puuhanaiselle ja sihteerille Auli Rannikolle sekä puvustaja Niina Ikäheimoselle .