Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Kainalniemen kuningas

Satuin sunnuntaina lintujen talviruokinnan ja pihahiekoituksen välissä avaamaan radion. Ajatukset palasivat lapsuuteen 1970-luvun lopulle, kun kirjailija Juhani Peltosen luomasta urheiluhahmo Elmosta tuli kuunnelmapätkiä. Rukkaset tippuivat siihen paikkaan. Muistan elävästi Elmon radiokuunnelmat, joissa liioittelulla, mutta kuitenkin aidon tuntuisesti saatiin aikaan suuren urheilujuhlan tuntua. Ylipääselostaja Immo, jota esitti Kauko Helovirta ja Jarno Hiilloskorven esittämä pääselostaja Lyly osasivat matkia sinivalkoisia urheiluääniä Pekka Tiilikaista ja Paavo Noposta herkullisella sekä humoristisella tavalla. Juhani Peltosen on aikoinaan täytynyt tarkasti kuunnella urheilulähetyksiä, sillä Elmosta löytyy monia radioselostukseen liittyviä maneereja sekaannuksineen ja aiheesta ohi puhumisineen. Vaikka Kainalniemen Hikeä edustava Elmo oli kuunnelmien päätähti, lähetyksissä äänessä olivat pääasiallisesti Immo ja Lyly. Sunnuntaina tulleessa pätkässä Elmo selviytyi Derwangan jättiläiskisojen 100 metrin finaaliin. Mies kaatui 30 metrin kohdalla, mutta mies nousi pystyyn ja voitti matkan uudella ME ajalla 9.72. Andien talvikisoissa Elmo poltteli piippua 50 kilometrin hiihtokilpailussa, otti pienet torkut ja nautti matkana aikana viiniä ja Huihai-juomaa. Mukana kuunnelmissa seikkaili aina henkilökohtainen valmentaja Reijo "Rymy" Petkelström sekä unkarilainen kova kilpakumppani Endre Kiss. Vaikka Elmon tekemät hurjat tulokset eri lajeissa olivat Peltosen tehokeino elävöittää urheiluparodiaansa 1970-luvun lopulla, yksi urheilusankarin ennätyksistä ei ole enää tänä päivänä olisi ME. Usain Bolt on kiitänyt Elmoakin nopeammin 100 metriä aikaan 9,58. Harmi, että Suomessa harvinaisen urheiluparodian tyylilajin hallinnut Juhani Peltonen menehtyi sairaskohtaukseen jo 56-vuotiaana. Hän olisi varmasti pystynyt kehittämään Elmoa hahmona myös nykypäivän tulosurheilun kustannuksella ja naurattamaan välillä turhankin vakavasti urheiluun suhtautuvia suomalaisia. Elmon kautta kirjailija hallitsi parodioinnin suomalaisten lempilapsesta urheilusta. Kuunnelmissa tuodaan esille suomalaisten urheiluhulluus ja isänmaallisuus. Ruotsalaiset saavat luonnollisesti oman osansa suomalaisten heihin kohdistamassa viha-rakkaus -suhteessa. Seefeldin kisoja seuratessa toivoisi, että olisipa tällä hetkellä edes yksi Elmon kaltainen hahmo oikeasti olemassa.