Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Luisteluhiihto tuli jäädäkseen 1985

MM-hiihdot kilpailtiin edellisen kerran Seefeldissä 17.–27. tammikuuta vuonna 1985. Seuraavassa luettavaksi historian havinaa. Olin kuusi vuotta oman työni ohella Puolustusvoimien hiihtovalmentajana 1980-luvun alkupuolella ja vastasin kilpailumatkoilla myös voitelusta eli suksihuollosta kuten nykyään sanotaan. Noin 80 vuorokautta vuodessa. Tulevaa luisteluhiihtoa enteili toispuolinen luistelu, jonka isäksi sanotaan vuoden 1973 Vasahiihdon voittajaa Pauli Siitosta. Partiohiihtäjille voitelin ja siklasin suksien sisäkantit toispuoliluistelua varten jo Lillehammerissa 1983 ja Arvidsjaurissa 1984. Keväällä 1984 Italian maajoukkuevalmentajaksi mennyt J armo Punkkinen kertoi Vuokatissa minulle havainneensa, että norjalaiset hiihtivät Puijolla laskettelurinnettä ylös vuoroluistellen, ilmeisesti ilman pitoja. Lapin keväthiihdossa kokeiluja tekivät jo jotkut suomalaisetkin. Vuodenvaihteessa 1984–1985 testasin lahtelaisena pidoitta hiihtelyä Tiirismaan 27 kilometrin kierroksella. Pidoitta hiihtäen omalla alkeellisella luistelullani aika oli keskimäärin kahdeksan minuuttia pitovoiteluhiihtoa nopeampi. Lähetin ryhmäni hiihtäjille kirjeen ja kehotin luisteluharjoitteluun ilman pitoja. Vastaus tuli Ilomantsista, että ”et trimmari saa meitä menemään lankaan!” Seefeldin MM-hiihdoista tuli taitekohta perinteisen ja luisteluhiihdon välillä kuten Falunin MM-hiihdoista 1974 puusuksien ja muovisuksien välillä. Seefeldissä, 22.tammikuuta 1985, 15 kilometrin mitalikolmikko oli Kari Härkönen , Thomas Wassberg ja Maurilio de Zolt . Norjalaiset käyttivät toispuoliluistelun lisäksi jyrkissä nousukohdissa vuoroluistelua, mutta Kari Härkösellä tekniikkaan sekoittui myös ns. ”kuokkaa”, joka on tietysti ”ankkatyyliä” nopeampi. Kari Härkösestä tuli ensimmäinen luisteluhiihdon maailmanmestari. Kirjoitin silloin 1. helmikuuta Etelä-Suomen Sanomiin asiantuntijakirjoituksen ”Luisteluhiihto on tullut jäädäkseen”, jossa arvelin 50 kilometriä hiihdettävän 10–15 cm pidemmillä sauvoilla kahteen tuntiin. Katselin maaliskuun alussa 1985 Salpausselällä 50 kilometrin maailmancupin juottopaikkoja. Latukone oli ajanut edelläni ja ura oli koskematon. Takaani tuli Ruotsin Thomas Wassberg, joka oli hyvänpäivän tuttu sotilaiden MM-hiihdoista. Ihmettelin edelläni hiihtäneen Wassbergin koskemattomaan latu-uraan jättämiä jälkiä. Molemmille puolille oli pitkät, suorat liukujäljet työntöineen. Näin ensimmäisen kerran hiihdetyn ”wasperia”. Sotilaiden MM-hiihdoissa Sveitsin Andermattissa sahasin rautasahalla kasarmin yläkerrassa Suomen joukkueen ampumahiihtäjien ja maastohiihtäjien terävät suksenkärjet matalan tasaisiksi ennustellen tulevaa luistelusuksikehitystä. Lapin keväthiihdoissa kilpailun jury kielsi joiltakin hiihtäjiltä noiden muotoiltujen suksien käytön FIS:n varustesääntöjen vastaisina. Mutta kehitystä ei voinut enää pysäyttää. Oberstdorfin MM-hiihdoissa vuonna 1987 kilpailtiin jo perinteisellä ja vapaalla hiihtotavalla erikseen. Luisteluhiihto oli tullut jäädäkseen. Kirjoittaja on entinen edustusvalmentaja. ”Et trimmari saa meitä menemään lankaan!”