Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Eurovaalikone

Mäkisen ranta

Ikikeuruulaisena ja aika ajoin paluumuuttajana ihmettelen kroonista ajotie- ja P-aluevimmaa Keuruun keskustassa. Tyhjänä parkkipaikkanahan koko keskusta nyt seisoo. Mielipiteeni kirkonseudun alueiden pilaamisesta on tullut selväksi, mutta tässä vielä kertaus: kotiseutumuseon alueen tuhoaminen ajoväylillä ja parkkipaikoilla on anteeksiantamatonta, ja Maalaisvakan puoleisten puiden kaataminen ”Tapahtuma-aukion” alta on järjettömän lyhytnäköistä toimintaa tässä tilanteessa, kun koko muu maapallo Keuruuta lukuun ottamatta pyrkii lisäämään puustoa ilmaston pelastamiseksi. Mahdollisesti toteutuessaan ko. Tapahtuma-aukio tulee olemaan kesäisin niin kuuma paikka, ettei siellä voi kukaan oleskella. Saman voi sanoa nykyisestä Mäkisen rannasta, jossa ei kesähelteillä voi lainkaan olla, kun siellä ei ole puun puuta pienintäkään varjoa antamassa. Ja viimeisin kuningasajatus: ”Uusi ajoyhteys Riihikujalta Pitäjäntuvantielle ja tien kupeeseen uusi P-alue.” Että sitten viimeinenkin hengittävä luonnonalue asfaltoitaisiin pois? Ei löydy merkistöstäni niin isoa kysymysmerkkiä, jonka tähän laittaisi. Palveleeko tie ja P-alue S-marketin paikoitustarvetta, jota on itketty vuosia, ja samaan aikaan parkkihalli on seisonut tyhjillään? Kun autoilla ei oikein viitsitä sitä jyrkkää, ja talvella erityisen liukasta mäkeä alas halliin ajaa, ja yrittää sieltä vielä poiskin. Ihan tiedoksi, että hiekoittamatonta Riihikujaa ei pystynyt viime viikolla kulkemaan kävellen rantaan. Tyhjentynyt K-market ja hiljentynyt Loilontie on konkreettinen lopputulema juuri siitä aikoinaan innovatiivisesti visioidusta kaavoituksesta ja maisemoinnista, jota tehdään autot ja P-alueet edellä. Maalaisvakan ja kotiseutumuseon alueiden suhteen voi kohtuudella ja hartaasti vain toivoa, että kaupunginhallitus tekee ilmastollisesti ja maisemallisesti kestävän päätöksen kirkonseudun P-alueiden tarpeesta ts. tarpeettomuudesta, ja laittaa koko kaavan uudelleen harkintaan. Mäkisen ranta.. Olipa kerran 1960- ja 70-luku, jolloin koko Keuruun yhteinen olohuone toimi kuin tupakka, eikä pyörää tarvinnut keksiä uudelleen. Asutusta, ihmisiä ja elämää (P-alueiden sijasta) kun oli keskustan alueella Elon talosta Mäki-Mattiin, varsinaisen Mäkisen talon lapsista puhumattakaan. Keskustan asukkailla oli viljelypalstat rantatien vieressä. Lapset uivat ja leikkivät rannassa. Vaihdettiin kuulumisia ja katseltiin, kun veneilijät lastasivat mökkivarusteet lauantaisin veneeseen ja ajelivat laiturista Keurusselälle. Aurinko ei polttanut, koska otsonikerrosta riitti. Tasaisella ranta-aukiolla pelasimme pesäpalloa kymmenien nuorten voimin. Sinne mahtuivat kaikki halukkaat mukaan Seippolanmäeltä asti. Seippolanmäki on siis se alue, joka nykyisin on nimetty Seiponmäeksi. Seiponmäki taas on tuo nykyinen Loilonharju. Mäkisen rannassa voisi nykyisin yleensä olla, jos sinne saataisiin auringolta suojaava katos. Ja kesäteatteria varten kaksi: toinen esiintyjille ja toinen yleisölle. Loilontien voisi muuttaa skeitti- ja lumilautarampiksi, ja hyvin hoidettu, lue: talvella hiekoitettu jalankulkuväylä viereen. Ikäihmisille rantaan penkkejä plus puita, vaan mistähän löytyisi 10-metrisiä, valmiita taimia kesähelteeltä suojaamaan. Summa summarum: keskustaan vihdoinkin jotain muuta kuin autoja ja parkkipaikkoja. Ja seudulle vielä majoitustilat, niin joku turistikin voisi eksyä katsomaan harvinaisuutta nimeltä luonto, josta Keuruu on kuulemma ihan kuuluisa. Eeva Jyrinki, journalisti