Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Eurovaalikone

Tarinoita Keuruun vanhan sairaalan ajoilta - Sanilav, luukkuhousut ja eetteri ovat hoitajakonkareilla tuoreessa muistissa

Suomen toinen kunnansairaala perustettiin Keuruulle ja se aloitti toimintansa vuoden 1889 alussa. Ruovedellä vastaava laitos oli perustettu jo muutamaa vuotta aiemmin. –Mutta Ruoveden sairaala oli välillä tauolla, kun taas Keuruulla sairaalatoimintaa on ollut kaikki nämä vuodet. Meillä kunnallinen sairaalatoiminta on nyt vanhinta koko maassa, kertoo vt. ylihoitaja Merja Ahonen Keski-Suomen seututerveyskeskuksesta. Hän luotsaa 130-vuotisjuhlintaan liittyen hanketta, jossa kerätään keuruulaisia tarinoita vuosikymmenten varrelta terveydenhuollon ammattilaisilta. Valmiit tekstit on määrä tallentaa Keuruun Veräjään, sivustolle, jonne on tallennettu kaikenlaista muutakin keuruulaiseen kulttuuriperintöön liittyvää: tekstejä, kuvia ja äänitteitä. Juhlaan on toinenkin aihe, sillä nykyinen terveysaseman rakennus eli paikallissairaala vuodelta 1959 tulee ensi syksynä 60 vuoden ikään. –Hoitohenkilökunnan muistojen keruu jatkuu koko vuoden. Syksyllä järjestetään Keuruun kunnallisen sairaalatoiminnan ja sairaalarakennuksen pyöreiden vuosien kunniaksi juhlat, suunnittelevat Merja Ahonen ja perusturvajohtaja Tuija Koivisto . Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Loistelias paikallissairaala Seututerveyskeskuksen alakerran kokoustilassa kokoontui perjantai-iltapäivällä parinkymmenen hengen joukko muistelemaan hoitotyötä ennen ja nyt. Jo eläkevuosille ehtineet erikoissairaanhoitaja Kaarina Siekkinen , lastenhoitaja Kirsti Nieminen ja perushoitaja Sievi Kinkamo muistavat asioita 1950-luvun lopulta ja Keuruun vanhan sairaalan ajoilta asti. –Ehdimme olla joitakin kuukausia töissä vanhassa sairaalassa, ennen kuin uusi paikallissairaala avattiin 9. marraskuuta 1959, Siekkinen ja Kinkamo muistelevat. –Avajaisten jälkeen vielä viimeisteltiin paikkoja, muun muassa laitettiin ikkunaverhoja ja sijattiin potilaille vuoteet. Se vei muutaman päivän. Marraskuun 16. päivänä 1959 ensimmäiset, noin kymmenen potilasta muutettiin vanhasta sairaalasta uuteen ambulansseilla. Hoitajat olivat heillä saattajina, kertoo Kinkamo. Uuden sairaalan tilat tuntuivat hoitajista sanalla sanoen loisteliailta. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kaikki hoidettiin infarkteista leikkauksiin Keuruun Vanhasta sairaalasta Siekkiselle on jäänyt mieleen talon kodikas viihtyisyys, vaikka tilat olivatkin sairaalatoimintaan epäkäytännölliset. –Kaikki tarpeellinen sairaanhoito siellä kuitenkin tehtiin infarktien hoidosta leikkauksiin ja verikokeista röntgentutkimuksiin. Muistan, miten toivoin, että olisin saanut olla siellä joulunajan. Sairaalan muutto tuli kuitenkin ennen sitä, kertoo Siekkinen. Vanhassa sairaalassa työskenteli loppuaikoina kaksi apuhoitajaa, kolme sairaanhoitajaa, ylihoitaja ja kolme lääkäriä. Hoitajilla työvuoro kesti kellon ympäri, vapaapäiviä oli viikossa yksi. –Yövuorossa sai nukkua, jos mitään erikoista ei ollut, muistaa Kinkamo. Piharakennuksessa sijainneella synnytysosastolla olivat kätilöinä Aila Nevanen ja Siiri Taipale . Vauvat hoidettiin siellä, mutta muille lapsipotilaille oli tilat sairaalan puolella. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Eetteri tuli tutuksi Paikallissairaalassa hoitajien työnkuva oli monipuolinen. Esimerkiksi leikkauksissa sairaanhoitaja nukutti potilaat. –Olin tullut melkein suoraan koulusta, enkä tiennyt leikkauksista tai eetteristä mitään. Niin vain piti mennä lääkärin avuksi nukuttamaan keisarinleikkauksessa. "Lisää vähäsen eetteriä, ettei herää kesken kaiken!" neuvoi lääkäri, kertoo Siekkinen uransa alun kokemuksesta. Keisarinleikkausten lisäksi leikattiin esimerkiksi umpisuolia ja nielurisoja. Sijoiltaan menneitä raajoja hoidettiin vedossa, samoin kipeytyneitä niskoja. –Paljon ketään ei lähetetty eteenpäin, vaan potilaat hoidettiin oman paikkakunnan sairaalassa. Jyväskylään lähetettiin syöpäpotilaita sädehoitoon. Sinne vietiin myös onnettomuuksien uhreja, jos vammat olivat niin vakavia, ettei heitä voitu Keuruulla hoitaa, sanoo Siekkinen. Maanteiden kuntokin asetti haasteita. Eräs onnettomuuspotilas vietiin Jyväskylään Jämsän kautta, koska vanha Jyväskyläntie oli niin huonokuntoinen. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Kloriittia ja Sanilavia –Eristyksessä olleiden tuberkuloosipotilaiden ruoka-astiat piti keittää kloriittivedessä ennen tiskaamista, muistaa Kinkamo. Tarttuvia tauteja sairastaville oli oma sairaala nykyisen Valtakunnansalin kohdalla, siellä hoidettiin esimerkiksi tulirokko-, lavantauti- ja tuberkuloosipotilaita. –Ne sairaudet on onneksi nykyään saatu kuriin rokotuksilla, lääkkeillä ja hygienialla, sanoo Nieminen. Siekkinen, Nieminen ja Kinkamo muistivat myös, miten hoitotarvikkeet desinfioitiin Sanilavilla ja autoklaavilla, kuinka viikattiin tai rullattiin haavaharsot ja millaisia olivat kestokäyttöiset suojakäsineet ja lapsipotilaiden luukkuhousut. Siivoojana vanhassa sairaalassa oli Lempi Airo . Hän myös lämmitti pönttömuurit ja silitti hoitajien työvaatteet. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Oli niitä dieettejä ennenkin Vanhan sairaalan emäntänä oli Kaino Saari ja hänellä keittiössä kaksi apulaista Mirja Mahlamäki ja Liisa Uimonen . –He valmistivat kotiruokaa, esimerkiksi perunoita ja sianlihakastiketta, mutta myös potilaiden dieettiruuat. Potilaat saattoivat olla liemiruualla, kevytruualla tai rasvattomalla ruualla, kertoo Siekkinen. –Sitten oli tietenkin sokeriton ja suolaton ja sokeritautia sairastaville annettiin vain hiivaleipää, muistaa Nieminen. –Ulcus-ruokavalioon kuului vellejä. Weber-dieetti taas oli lihaton, kalaton ja veretön, mutta ei munaton, hoitajakonkarit purskahtavat kaikki nauruun. Kahvia potilaat saivat vanhassa sairaalassa vain sunnuntaisin, jollei ollut tuonut omaa kahvipakettia mukanaan, silloin kahvia sai muulloinkin. Keuruun kunnallisen sairaanhoidon vaiheita muistellaan seuraavan kerran terveyskeskuksen alakerrassa 29. maaliskuuta, jolloin osallistujien toivotaan tuovan mukanaan muistelutekstejä ja vanhoja valokuvia. Kaarina Siekkinen työskenteli sairaanhoitajana Keuruulla vuodesta 1959. Erikoissairaanhoitajana hän toimi vuodesta 1984 vuoteen 1994, jolloin jäi eläkkeelle. Kirsti Nieminen toimi Keuruun paikallissairaalassa lastenhoitajana vuoteen 1976 saakka ja sen jälkeen Lapin päiväkodissa eläkkeelle jääntiin 1995 asti. Sievi Kinkamo aloitti työt Keuruun vanhan sairaalan osastoapulaisena 1959, valmistui apuhoitajaksi 1968 ja jäi eläkkeelle perushoitajan tehtävästä 1999. "Paljon ketään ei lähetetty eteenpäin, vaan potilaat hoidettiin oman paikkakunnan sairaalassa."