Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Vaalikone

Runoilija säilyy soutajapojan muistoissa

Jukojärvinen Alpo Mantela , 80, on saanut valmiiksi kaksi mieluista urakkaa. Toinen oli suunnitelma koota kansiin runoilija Einari Vuorelasta (1889–1971) muistiin ja laatikoihin kertynyt materiaali. Kirja valmistui hiljan runoilijan syntymän 130-vuotislahjana. Opettaja kirjailija Einari Vuorela, 130 v. koostuu Mantelalle läheisistä Vuorelan runoista, omista teksteistä ja luontokuvista sekä arkistokuvista. Kirjan päättää aiemmin Keuruulla asuneen ja Ruotsissa Einari Vuorelasta suomenkielisen pro gradu -työn tehneen opettaja Hilkka Hörlinin tutkielma. Toinen, eli uusi veräjä Vuorelaan, tuli kirjatyön myötä. Vanha kirjailijakodin symboli väsyi loppuun viime kesänä, ja asia tuli puheeksi, kun Mantela keskusteli kirjaan tulevista runoista Vuorelan tyttären, Varpu-Liisa Tapissier-Määttäsen kanssa. Niinpä Mantela lupasi nikkaroida uuden – ohjasihan Vuorelan isäntä häntä opettajana myös käsityötaitoon. Nyt entisenmallinen veräjä odottaa ensi kesän asennusta. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Pikku naapurista apumieheksi ja kollegaksi Manteloitten sukupolvien asuttamassa Mantelan talossa opettaja-runoilija ja naapuri tunnettiin hyvin. Alpo Mantela kertoo, että varhaisimpia, läheisiä muistoja on soutumatka, joka tehtiin sota-ajan loppukesästä 1944. Vuorela seisoi Mantelanlahden vastarannalla ja heilutti valkoista lippalakkiaan. Se oli merkki kuusivuotiaalle pojalle, että hän pääsee soutamaan runoilijan kotirantaansa. Näillä souturetkillä saattoi tuntea myös airojen hienoisen tärinän: käytiin Talin-Ihantalan taisteluja. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Mantela pääsi tutustumaan Vuoreloitten kesäkotiin jo lapsena, kun hän Iida -isoäidin mukana poikkesi siellä kervojen eli lehdeskimppujen tekoretkiltä. Myöhemmin hänestä tuli tutun pihapiirin talvitalonmies, kun Vuorela eläkkeelle päästyään asui perheineen talvet Laura Soinne-Vuorelan lapsuudenkodissa, Tuusulan Iloniemessä. Vuorelan mäeltä ja kylän yhteiselosta Vuoreloitten kanssa jäi muun muassa iloisen Laura -emännän keräilyharrastukseen liittyviä muistoja. Mantela oli siirtämässä Vuorela-kävijöille tuttua luhtiaittaa nykyiselle rinnepaikalleen. Samoin hän muistelee tilannetta, kun Lauran tilaamista entistetyistä huonekaluista piti maksaa tuojalle, ja aina hyväntahtoinen Einari joutui antamaan lompakostaan liian ison tukun rahaa. "Te viette minut perikatoon", hän huokasi aarteita ihastelleelle naisväelle. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Alpo Mantela arvostaa Jukojärven kansakoulun yläluokkien opettajaansa. Kirjassaan hän kertoo sen ajan koulunpidosta, josta erityisesti mieleen tuntuvat jääneen käsityötunnit, reippaat urheilutunnit sekä virret ja kotiseutulaulu, jota piti laulaa niin, että ”karmut katosta tippuvat!” Vuorela oli monipuolinen opettaja ja kannusti oppilaitaan. Mantelaa hän kehotti opettajan uralle. Kannustus kantoi hedelmää; Mantela teki elämäntyönsä opettajana Ivalossa, Rovaniemellä ja Keuruulla.