Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Mäkikotkan …muistolle

Moni ei muista, millainen sää oli viime viikon tiistaina. Mutta moni muistaa pitkään, missä oli, kun suru-uutinen Matti Nykäsen kuolemasta tuli. Muistan hyvin nuorena poikana, kun kilpailimme sairaalanrannassa ja Ilovuoressa omissa mäkihyppykisoissa, kuka hyppää pisimmälle. Ensimmäinen kilpailu käytiin siitä, kuka sai olla Matti. Aika usein näissäkin kisoissa Matti tuli voittajaksi. Matin suoritukset mäkikisoissa olivat niitä, jotka saivat penkkiurheilijat kesken työpäivän television ääreen seuraamaan hänen hyppyjään. Mieheen luotettiin ja mies vastasi luottamukseen. Viisi olympiakultaa, 14 MM-mitalia ja neljä maailmancupin voittoa tekivät hänestä maailman parhaimman mäkihyppääjän kautta aikain. Mitaleita enemmän elämään jäävät tarinat. Matti muistetaan rohkeana hyppääjänä, joka Holmenkollenin hernerokkasumussa voitti 18-vuotiaana MM-kultaa. Galgaryssa mies putsasi palkintopöydän kolmella olympiakullalla ja nousi saavutuksellaan silloin elävien legendojen joukkoon. Matti muistetaan myös urheilu-uran jälkeisestä elämästä. Miehen risainen ja alkoholin sävyttämä yksityiselämä ruokki mediaa, joka sai hänestä myyviä lööppejä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Hänelle kävi, kuten monelle muullekin huippu-urheilijalle; nuorena saavutettu menestys tinkimättömine harjoitusvuosineen veivät ajan opiskelulta, kouluttautumiselta ammattiin. Urheilu-uran jälkeinen työ viihdetaiteilijana toi mukanaan lieveilmiöitä. Matti oli kuuluisuus, josta ympärillä pörräävät hyväksikäyttäjät hyötyivät. Supertähdet -ohjelma Nelosella paljasti mielestäni Matista sen puolen, jota moni ei nähnyt tai ei ollut halunnut nähdä. Herkkä, toiset huomioonottava ja toisten saavutuksia kunnioittava mäkikotka oli kaukana siitä henkilöstä, jonka kuvaa oli luotu lehtien sivuilla. Suomalaiseen kasvatukseen kuuluu vainajan kunnioitus. Sitä toivoisi myös nyt, vaikka Matti oli Suomen kansan yhteistä omaisuutta omine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Poismenollaan Matti antoi lööppien sivuille aiheita jälleen kerran miehen yksityiselämän revittelyyn. Vanha luokkakaveri ja Hiihtoliiton keuruulaislähtöinen toiminnanjohtaja Mika Kulmala sanoi mielestäni maanantai-illan Urheiluruudussa hyvin, kun hän toivoi kaikkien muistavan Matin ennen kaikkea urheilijana. Vielä yhden kerran Matti nousee lööppeihin. Sen jälkeen toivottavasti ikuinen rauha.