Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Niemisen Vesasta Kekkoseen

Pääsin toimitusharjoittelijaksi Suur-Keuruun Sanomiin maaliskuun alussa 1984. Vähän aiemmin oli ilmestynyt lehden 35-vuotisjuhlanumero. 35 vuotta tulee myös toimittajan urani alkamisesta. Siitä on yhtä pitkä aika lehden perustamiseen ja tähän päivään. Tuo jälkimmäinen 35 vuotta tuntuu paljon lyhyemmältä. Ei siitä niin kauan ole, kun Salon Esko istutti minut päätoimittajan huoneeseensa ja lähti talvilomalle. Aloitin huipulta, ja sen jälkeen suunta voi ollakin vain alaspäin. Eskolta ja toimitussihteeri Arto Murtovaaralta sain ne opit, joilla olen lehtimaailmassa pärjännyt. He olivat mutkattomia alan miehiä. Lähdin kaikki raajat täristen ensimmäiselle keikalleni rallikuski Vesa Niemisen luo Ketvelniemeen. Juttu siitä jotenkin syntyi, eikä sen jälkeen ole tärissyt yhtä paljon. Sehän oli melkein kivikautta. Kirjoituskonetta hakattiin ja toimitussihteeri käveli juttuliuskojen kanssa taittamaan lehteä käsipelillä Keurusprinttiin. Kaikkea sattui. Tarjoilijaa jännitti niin kamalasti, että kuumat perunat kaatuivat pääministeri Kalevi Sorsan äidin syliin. Hypnotisoija Olliver Hawk pöllähti toimitukseen keikarivaatteissaan, puhui outoja ja häipyi yhtä rivakasti. Huomasin sohvalla harmaan knallin ja sain miehen vielä pihalla kiinni. Firman Toyota Tercel hyytyi Lompparissa Dannyn ja Armin keikan jälkeen hirmutalvena 1985, kun pakkasta oli yli 35 astetta. Kerran humpsautin auton Ilvestien ja Jukojärven risteyksessä ojaan, mutta onneksi sallimus lähetti paikalle traktorin kuin tyhjästä. Viimeisen työpäiväni muistan aina. Presidentti Kekkonen oli yöllä kuollut ja jotain paikallista piti lehteen keksiä. Löysin maanpuolustuspäivästä pitkän linjan kunnallismiehen Viljo Peuran , jolta sain pari muistelua Kekkosesta. Se lehti taisi olla viimeinen, joka tehtiin Suur-Keuruun Sanomien nimellä. Viikon päästä lähdin opiskelemaan Tampereen yliopistoon. Televisiossa soi Narvan marssi Kekkosen hautajaisissa. Olen ikuisesti kiitollinen Suur-Keuruun Sanomille. Ilman täysiä työkokemuspisteitä en olisi päässyt toimittajatutkintoon. Valmistuttuani sain töitä maakunnan toiselta laidalta Pihtiputaalta, jossa olen toimitellut Kotiseudun Sanomia 27 vuotta. Tietenkin minulle on tullut koko ajan myös laatulehti Suur-Keuruu. Vaikka mies lähtisi Keuruulta, keuruulaisuus ei lähde miehestä.