Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Tulospalvelu

Suur-Keuruun sylistä

Arvon mekin ansaitsemme. Tällä otsikolla kirjoitin yhden ensimmäisistä jutuistani Suur-Keuruun sivulle 2000-luvun alussa. Kyse oli nimipäivähaastattelusta, sillä lehdessä oli tuolloin juttusarja nimipäiväsankareita varten. Arvo vastaanotti minut ystävällisesti Keuruun keskustassa sijaitsevaan kotiinsa, joimme kahvit ja juttelimme. Olin asetellut kysymykseni huolella allekkain ruutuvihkoon ja yritin pysyä kynineni Arvon kommenttien perässä. Suur-Keuruu oli minun ensikotini toimittajan työssä. Sieltä sain eväät ja tuntuman koko alaan. Suur-Keuruun hengessä kaikki tekivät kaikkea ja sain kollegoiltani runsaasti tukea ja apua arkiaherruksessa sekä vinkit hyvään toimittamiseen. Suur-Keuruussa ala ui ihon alle, suoraan selkärankaan. Muistojen pintaan ovat jääneet erityisesti työkeikat Pioneerirykmentissä ja Keurusselällä sekä ajelut juttukeikoille mutkaisilla pikkuteillä. Työ Suur-Keuruussa oli monipuolista ja opettavaista. Sain ilon kohdata monia mukavia ihmisiä ja tallentaa erinäisiä hetkiä, jopa arvokkaita kotiseutuhistorian palasia. Istuin passissa hirvimetsällä (Aira kaatoi sarvipään), kirmasin iltarasteilla pitkin poikin reportaasin toivossa (Pauli lupasi löytää, jos eksyn) ja metsästin Sokkarin kulmilla gallup-vastauksia (eräs vastaaja kosi, kieltäydyin). Suur-Keuruu tutustutti minut synnyinseutuuni uudella ja monenkirjavalla tavalla. Tänä päivänä aherran yhä alalla. Toimin toimittajana, mutta myös viestinnän moniottelijana, sisällöntuottajana sekä valokuvaajana. Usein minulla onkin kynä kädessä, lehtiö kourassa, tietokone repussa ja kamera kainalossa. Kamerasta on muotoutunut vähintään yhtä rakas työväline kuin kynästä. Valmistuin viime vuoden lopulla valokuvaajan erikoisammattitutkintoon ja kuvaajan polkua talsin nyt entistä innokkaampana. Valokuvaajana olen päässyt monenlaisiin tapahtumiin osalliseksi aina maantiepyöräilyn SM-kisoista kotisynnytystä ikuistamaan. Tänä vuonna nappaan kynäni ja kamerani suunnaten Afrikkaan, jossa ulkoministeriön matka-apurahan turvin raportoin ja kuvaan Suomen kehitystyötä Tansaniassa. Olen myös ilokseni mukana valokuvanäyttelyssä, joka kulkee nyt Viron maaseudulla. Kotikoloni on Jyväskylän Säynätsalossa, Päijänteen tuntumassa. Neljä liikkuvaa lasta pitävät huolen, että arki on täynnä vauhdikkaita tilanteita. Jalkapallo liikuttaa koko perhettä varsin voimakkaasti, jopa autotalliimme on rakentunut Old Trafford-nimeä kantava palloilupyhättö. Työn ulkopuolisen ruuhkavuosielon käytänkin pitkälti lasten harrastuskuskailuihin, joiden lomassa yritän opetella tällä hetkellä myös rahtusen swahilia. Vierivä kivi ei sammaloidu. Suuresti onnea Suur-Keuruu ja runsaasti liikuttavia hetkiä tulevaisuuteen.