Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Tulospalvelu

Painokoneen jyske tuli lapsille tutuksi

Suur-Keuruun Sanomien toimitus kirjapainoineen sykkii ainutlaatuista elämää Arto Ylhävaaran ja Arja Ylhävaara-Perendin muistoissa. Yhteiset muistikuvat vievät pääosin 1950- ja 60-luvuille, jotka olivat lehdenteon täyttämät. Suur-Keuruun Sanomat oli varsin kirjaimellisesti perheyritys: isä Aarren hoitaessa uutterasti päätoimittajan tehtäviä, äiti Aino vastasi lehden painotyöstä. –Meille läheisille isän ammatti heijastui aivan kaikkeen. Isä ei tyrkyttänyt omaa ammattiaan, mutta ei myöskään estänyt sitä valitsemasta, tuumivat Ylhävaaran sisarukset, joista Arto valitsi lehtialan, Arja äidinkielen opettajan uran. Arja-tytär oli vain kolmivuotias, kun Aarre ja Aino Ylhävaara 1949 muuttivat Suolahdesta Keuruulle. Arto -poika syntyi Keuruulla 1951. Perheen muuttaessa Jyväskylään 1966, oli esikoinen Arja jo ylioppilas, kuopus Arto vasta teini-ikään ehtinyt nuori mies. Oma toimitalo 1956 Ensimmäinen Keuruun koti sijaitsi Multian tien varrella, rintamamiestalon alakerrassa. Muutaman vuoden kuluttua seurasi muutto Melonsaareen, kolmen huoneen ja keittiön asuntoon. Merkittävä vaihe niin lehden kuin perheenkin historiassa oli oman kiinteistön, Osuuspankilta vapautuneen toimitalon, ostaminen 1956. Sisarukset muistavat hyvin lehtitalon, jonka yläkerran pienemmässä asunnossa asui latoja, hieman suuremmassa päätoimittajan perhe. –Yläpuolellamme oli avovintti, katutasossa toimitus, konttori ja kirjapaino. Toimistossa työskenteli isän lisäksi konttoristi ja toimittaja. Kirjapainossa hallitsevana koneena oli äidin ja osa-aikaisesti myös enomme käyttämä painokone. Latomon puolella käsinlatoja keräili "heittokastista" isompien tekstien irtokirjaimet ja liitti niihin konelatojan koneellaan tulostamat "petiittirivit". –Kun lehti oli painettu, kutsuttiin illaksi ja yöksi viikaajat kokoamaan lehden eri sivuarkit päällekkäin ja taittelemaan lehden lopulliseen kokoon. Kun postittaja vielä löi lehtien kulmaan tilaajien nimet ja osoitteet, painos olikin valmis postiin vietäväksi. Arto Ylhävaara muistaa jo alakouluikäisenä nauttineensa talon ilmapiiristä. Jopa omalaatuisesta hajusta lyijyvaluineen ja painoväreineen. Poika viihtyi lehtitalossa niin hyvin, että suurin osa koululta vapautuneesta ajasta kului työntäyteisessä alakerrassa. Olipa välillä mukava ottaa nokosetkin paperipinkkojen päällä painokoneen jyskyttäessä vieressä. Lehden ensimmäinen paino oli sijainnut Haapamäellä. Tuolta ajalta sisarusten mieleen ovat jääneet erikoisesti vanhempien työmatkat, jotka taitettiin moottoripyörällä kaksi kertaa viikossa. –Jonkun kerran me kaksi lasta saimme olla mukana: veli bensatankin päällä, minä isän selän takana äidin edessä., Arja Ylhävaara-Perendi muistelee. –Kuulaina pakkasöinä kaksipyöräisessä katto ei ollut häiritsemässä tähtikirkaan taivaan ihailemista, Arto Ylhävaara huomauttaa. Piikkinokkamossella juttumatkoille Jännittävä muisto lapsuusvuosilta liittyy myös perheen ensimmäisen auton hankintaan. ”Piikkinokkamosse” ilmestyi pihaan aivan yllättäen. Auto vauhditti huomattavasti toimituksen matkoja kuntien perukoille. Se lisäsi myös Arto-pojan intoa lähteä toimittajan kanssa milloin tupailtaan, milloin hiihtokisoihin. Vanhempien työn vaativuuden vuoksi sisarusten muistoissa ei ole perheen lomamatkoja. Sen sijaan isän lapsuuskodissa Pihlajavedellä vierailtiin usein tervehtimässä isovanhempia, Helmi ja Edmund Yleniusta . Toisinaan poikettiin myös vieraisilla Hilkka -tädin luona Kieron tilalla. Molemmat kyläpaikat sijaitsivat Erämaakirkontien varrella. –Isoisä toimi Pihlajaveden seurakunnan kanttorina runsaat 30 vuotta ja asui seurakunnan omistamassa Sillantauksen kanttorilassa. Kun isoisä pääsi eläkkeelle, häntä odotti itse rakennettu rintamamiestalo Peipporanta-nimisellä tontilla, vajaan kilometrin päässä kanttorilasta, Arja Ylhävaara-Perendi kertoo. Peipporannasta tulikin suosittu kyläpaikka, jonne perheen aikuistuneet lapset usein kokoontuivat pesueineen. Kahvittelu tapasi jatkua myöhään iltaan. –Joskus aikuiset alkoivat keskustella uskonasioista, ja mielipiteenvaihto saattoi ryöstäytyä kiivaaksi. Jos isoisä ja hänen poikansa sattuivat laulamaan virsiä yhdessä se oli niin voimakasta, että katto olisi voinut lentää maailmalle, Arja Ylhävaara-Perendi muistaa. Pihlajavedellä asuu edelleen Ylhävaaran sisarusten kolme serkkua perheineen. Sukuhteys Keuruulle on säilynyt ja vahvistuu aina serkkutapaamisissa. Aarre ja Aino Ylhävaaran Pihlajavedelle rakentama vapaa-ajan asunto on sekin yhä oman suvun hallussa.