Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

Luottamuksen arvoinen lehti

En muista oppineeni lukemaan Suur-Keuruun Sanomista, joka nyt täyttää kunnioitettavat 70 vuotta. Silti lehti oli läsnä lapsuudessani. Lehti oli läsnä monella tavalla; lehdestä luettiin uutiset, lehdestä luettiin mielipiteitä, kunnanjohtajan puheita ja uutisia syntymäpäiväsankareista. Silti hiihtokilpailujen tulokset olivat vieläkin kiinnostavampia. Mutta eivät toki minulle: useimmiten olin toiseksi viimeinen, ja nimeni ei päässyt lehteen. Ja kaiken lisäksi äitini oli lehden asiamiehenä. Eli lehden sivutoimisena tilausmyyjänä. Mutta palatkaamme vielä kauemmaksi kuin omaan lapsuuteeni 1960-luvun Huhkojärvellä. Ottakaamme vaikka talvipäivä Afrikassa 70 000 vuotta sitten. Tuolloin Homo Sapiens onnistui kukistamaan kilpailevan lajin: Neardenthalin ihmisen. Homo Sapiens (meidän esi-isämme) keksi jotakin, mikä oli arvokkaampaa kuin tuli, kivestä hakattu veitsi tai vasara. Se oli kieli. Kielen avulla Homo Sapiens sai liikkeelle lajitoverinsa yhteisiin harrastuksiin: rakentamaan laivoja, metsästämään suuria eläimiä yhdessä, pystyttämään uskontoja ja poliittisia puolueita. Esi-isämme käytti kieltä selvittääkseen, oliko naapuriluolan Matti luotettava. Ja toisen naapuriluolan Maija mahdollisesti epäluotettava. Tai päinvastoin. Tätä kutsutaan juoruiluksi, mutta se oli tarpeellista, jotta luotettavat toverit uskaltaisivat tehdä asioita yhdessä. Ensimmäiset sanat luolasta luolaan mittasivat ja rakensivat luottamusta. Siksi luottamus on edelleen kaiken viestinnän, median ja sosiaalisen median ydin. Luottamus on kuitenkin muuttunut ehtyväksi luonnonvaraksi. Tämä koskee politiikkaa, taloutta, mediaa ja ihmisten välistä elämää. Tavalliset ihmiset eri puolilla maailmaa eivät luota poliitikkoihin, eivätkä yritysjohtajiin eikä mediaan. Silti myös tämä lehti, nyt nimeltään SuurKeuruu, toimii täysin lukijoidensa luottamuksen varassa. Media on muuttunut kokonaan toisenlaiseksi sitten lapsuusvuosieni. Yksi ainoa YLE:n televisiokanava on räjähtänyt liikkuvan kuvan, televisiomaisen ohjelman ja videoiden kaiken täyttäväksi maailmaksi. Kuvamateriaalia tuottavat media, yritykset, järjestöt ja tavalliset ihmiset, joiden videot tavoittavat katsojansa sosiaalisessa mediassa. Videot ovat jättiläismäinen tapetti kehittyneiden maiden ihmisten elämässä ja tajunnassa. Kun ihminen näkee liikenneonnettomuuden, hän kuvaa videon ensin ja auttaa vasta sitten uhreja. Jos auttaa. Media – sanomalehdet, televisio ja radio – ei enää käytä sille kuuluvaa valtaa. Median vallan ovat ottaneet maailman laajuiset jättiyhtiöt Google, Facebook ja Twitter, jotka jakavat ihmisten tuottamaa sisältöä ja myös mediasisältöjä. Meillä ei ole kuitenkaan valtaa päättää siitä, mitä jaetaan ja mitä ei jaeta. Samat yhtiöt myyvät tietomme maksaville asiakkailleen, jotka myyvät tuotteensa ja poliittiset ajatuksensa meille. Me olemme puolestaan saaneet haltuumme maailmanlaajuisen alustan, jonka avulla voimme jakaa koira- tai kissavideomme miljardiyleisölle. Ainakin teoriassa. Muutakin on tapahtunut. Ihmiset ovat ottaneet oman paikkansa oman elämänsä mediana. Sosiaalisesta mediasta on tullut myös mediakritiikin areena. Median virheet oikaistaan usein sosiaalisessa mediassa, mutta siellä levitetään myös lisää virheitä. Kukaan ei loppujen lopuksi vastaa sosiaalisen median virheistä. Sieltä ei löydä vastaavaa päätoimittaja, joka löytyy vaikkapa SuurKeuruusta aina. Tarve luottamusta herättävään mediaan on juuri nyt suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Siksi SuurKeuruuta tarvitaan seuraavatkin 70 vuotta. Median vahvimpia trendejä on uusi paikallisuus. Se tarkoittaa, että myös tulevaisuuden lukijat haluavat tietää, kokea ja tuntea, mitä naapuriluolan Maijalle tai Matille kuuluu. Lukijoita kiinnostavat toiset ihmiset, heidän tekemisensä ja saavutuksensa. Heidän tarinansa. Uskon siis, että SuurKeuruu on olemassa jossakin muodossa 70 vuoden kuluttua. Facebookista, joka juuri täytti 15 vuotta, en ole ihan varma.