Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Kun Sulo Sorsa lehden myi

Suomessa tapahtui iso sanomalehtikentän muutos 1950-luvulta 1980-luvulle. Ympäri Suomea tapahtui poliittisten lehtien kuolema. Markkinatalouden kasvusta hyötyivät eniten isoimmat maakuntalehdet. Aikakautta kutsutaan suomalaisen lehdistöhistoriankirjoituksessa lehtikuoleman ajaksi, taustoittaa Niilo Hakanen tutkimustaan. Toinen suuntaus oli paikallislehdistön nousu. Lehtiä alettiin perustaa kuntiin, joissa ei aikaisemiin ollut omaa lehteä. Vuoteen 1973 mennessä noin 360 Suomen kunnassa ilmestyi jokin paikallislehti. 1960-luku ja 1970-luku oli myös paikallislehtien ammattimaistumisen aikaa. Paikallislehtien levikit kasvoivat, ja ne nauttivat yleensä yli 90-prosenttista peittoa alueillaan. Paikallislehdet vaihtuivat perheyrityksistä liikeyrityksiksi, jotka palkkasivat koulutettuja toimittajia. Suomesta tuli kolmessakymmenessä vuodessa vahva ja monipuolinen sanomalehtimaa, jollaisena se on säilynyt nykypäivään saakka. Keskisuomalainen osti Mäntän seudulla ilmestyvän paikallislehti Kuorevesi-Mänttä-Vilppulan 1977. Vuosikymmenen lopulla myös Keuruulla alkoi tapahtua. Suur-Keuruun Sanomien omistaja Sulo Sorsa alkoi pohtia lehden myymistä. Hänen poikansa Matti Sorsa kertoi tapahtumista Niilo Hakaselle. –Isäni Sulo Sorsa oli tehnyt 14 vuotta liki 24/7 hommaa ja oli varsin väsynyt ja stressaantunut vaikka lehdellä meni hyvin. Hänen loppuun palaminen tuli ilmi konkreettisesti helmikuussa -80, jolloin hän sai sydäninfarktin ja muutamaa kuukautta myöhemmin kesällä aivoinfarktin. Niistä hän kuitenkin toipui ja eli mukavaa elämää vuoteen 2000 asti . Sorsan omista pojista kukaan ei ollut kiinnostunut lehdenteosta. Tavattuaan Tampereen Kirjapainon edustajan ilmoitusmarkkinoista keskustellessa Sulo Sorsan päätös oli selvä. Hän ilmoitti haluavansa myydä Suur-Keuruun Sanomat. Matti Sorsa oli henkilökohtaisesti paikalla neuvotteluissa. –Ensin Aamulehden ”tiedustelija” kävi isäni juttusilla ja kertoi että heillä olisi kiinnostusta lehteämme kohtaan. Isäni ilmoitti halukkuutensa neuvotella asiasta. Asia kiiri myös Keskisuomalaisen korviin ja varsin pian myös sieltä ehdotettiin neuvotteluita. Alkuun oli muutama puhelinneuvottelu kumpaankin suuntaan. Sitten kävimme sekä Tampereella että Jyväskylässä palavereissa. Tilanteemme oli erinomainen isojen talojen tosissaan kilpaillessa meistä. –”Huudatimme” ostajaehdokkaita aikamme ja lopulta Aamulehti löi pöytään niin ison tarjouksen, joka sisälsi myös Suur-Keuruun Sanomien sivunvalmistussopimuksen viideksi vuodeksi painossamme, että isäni päätti että kaupat lyödään lukkoon. Suur-Keuruun Sanomien kaupat herättivät paikallisissa huolta. Latojana ja välillä toimittajana lehdessä työskennellyt Urpo Rukkila kertoi paikallisten huolestuneen ”paikallisuuden puolesta” ja ”poliittisista peloista”. Matti Sorsakin muisteli kuulleensa ”monenlaista kylätarinaa”. Päätösvalta lehden asioista kuitenkin säilyi päätoimittajalla. Seuraavaksi paikallislehteä varten perustettiin neuvottelukunta. Sen tavoitteena oli arvioida lehden toimintaa ja puuttua epäkohtiin ehdotuksilla. Päätösvaltaa sillä ei ollut. Toisinaan neuvottelukunnalla oli Hakasen tutkimuksen mukaan hankaluuksia tajuta, että lehden tulee kirjoittaa myös kielteisistä asioista eikä se saa vaieta. Aika ajoi ohi neuvottelukunnista seuraavilla vuosikymmenillä. Niilo Hakasen tutkimuksen mukaan Suur-Keuruun Sanomat hyötyi taloudellisesti ostojärjestelyistä. Se sai heti vuonna 1980 atk-järjestelmän, jolla laskettiin laskutus sekä ilmoitus- ja tilaustiedot. Toimitilat laajentuivat ja uusia työkaluja saatiin taloon. Juttuja alettiin kirjoittaa näyttöpäätteillä 1986. Hakanen sanoo tutkimuksessaan, että niin Suur-Keuruun Sanomien kuin naapurissa Kuorevesi-Mänttä-Vilppula -lehden kaupat olivat pieniä tapahtumia Suomen sanomalehdistön historiassa. Onnistuneet kaupat kuitenkin rohkaisivat muita paikallislehtien omistajia myymään oman lehtensä . Lehdet paranivat laadultaan mutta säilyttivät omintakeisuutensa.