Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Onnistun, kun oikein yritän

Siinä se odottaa sängyn vieressä ajelulle lähtöä mopoksi ristimäni rollaattori. Heitän tukiliivit niskan takaa kuin repun olkaimineen selkään ja kiristän leveät tarrakiinnittimet vasemmalta oikealle rinnan alta ja vatsan ympäri. Kiristää, mutta se on tarkoituskin. Lähden liikkeelle varovasti. Otan huomioon ajolinjat. Ovenpieliin ei kannata törmätä, sillä silloin istuimelle kasatut tavarat putoilevat. Ei saisi pudota, mutta harmittavan paljon sitä tapahtuu. Onneksi olen saanut avukseni sellaiset lattialtapoimimisvälineet, pihdit, joilla voin noukkia pudonneet ylös. Ne ovat aivan välttämättömät. Ei tule ajatelleeksi silloin, kun kumartelu on itsestäänselvyys, kuinka paljon putoiluja tapahtuu. Aivan kaikkea ei pihdeilläkään saa ylös. Kaukosäädin on liukas eikä ote pidä. Hivutan esineen seinän viereen ja varovasti liuettelen sitä seinää pitkin siihen saakka, että polvia koukistamalla, selkä suorana, yletyn sen ottamaan. Entä, kun maastapoimimisväline itse putoaa lattialle? Mietinnän jälkeen muistan rikkalapion pitkän varren, joka on irronnut itse lapiosta. Siinä on kädensija, jonka pujotan ottimen pinnojen väliin. Onnistuu. Ja valitettavan usein tämä on myös tehtävä. Entä pieni lääkepilleri, joka vierii lattialle. Miten sen saan ylös? Ei väliä, vaikka olisi lattialla, mutta sisko on tulossa käymään hoitokoiransa kanssa. Vikkelä koira varmasti nappaa pillerin ja syö sen. Mitä teen? Laitan rikkalapion varren suoraan päähän sinitarrapalan ja sillä nappaan lääkkeen. Koska selkää ei saa eikä kureliivin takia voikaan taivuttaa, on pukeminen myös haasteellista. Sukat saan sujahtamaan välinelainaamosta saamallani pujottimella. Kätevä keksintö. Sukkahousut on kyllä unohdettava. Kerran taistelin puoli tuntia niiden kanssa ja lopulta onnistuin, mutta seurauksena oli silmäpakoja täynnä olevat sukat. Täytyy olla kiitollinen niille keksijöille, jotka ovat apuvälineitä kehitelleet. Kiitos myös terveyskeskukselle, että apua on niin monenlaista saatavilla helpottamaan toipumista leikkauksen jälkeen. Toivon sen päivän koittavan, kun saan heittää tukikorsetin nurkkaan ja pääsen kulkemaan suoristetun ryhtini kanssa. Kumpi kerkiää ensin, tulppaanit takapihan kukkapenkkiin vai korsetit kaappiin?