Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit

Niin monia mukavia muistoja

–Isäni Yrjö Saarinen tilasi Suur-Keuruun sanomat melko pian, kun lehti oli alkanut ilmestyä. Varmaan se oli 1950-luvun alussa. Olin silloin semmoinen toisella kymmenellä oleva tyttö, muistelee keuruulainen Pirkko Kivinen ensikohtaamistaan nyt 70 vuotta täyttävän paikallislehden kanssa. –Silloin Suur-Keuruun Sanomat oli paljon ohuempi kuin nykyään, mutta tarkasti se luettiin rivi riviltä kannesta kanteen, niin kuin nykyäänkin, sanoo Kivinen. Puhelinkeskuksesta löytyi vakituinen työ Pirkko Kivinen pääsi jo nuorena Haapamäen puhelinosuuskuntaan puhelunvälittäjäksi. –Ensin kävin yhden talven ajan harjoittelemassa ja opettelemassa työtä Haapamäellä. Varsinaisesti aloitin työt 16-vuotiaana, kesälomittajana 1950. Jo samana syksynä minut vakinaistettiin ja olin paikalliskeskuksessa töissä kaksi vuotta. Palkka oli 65 markkaa kuukaudessa, muistaa Kivinen. Mitään yö-, pyhä- tai iltalisiä ei tunnettu, vaikka kaikkia vuoroja tehtiin, sillä puhelinkeskus toimi läpi vuorokauden. Vuonna 1953 helmikuun 15. päivänä hän pääsi työhön Keuruun puhelinkeskukseen, Posti- ja lennätinlaitoksen palvelukseen. –Ensimmäiset tilit haimme postista, mutta pian palkanmaksu siirtyi siihen naapuriin, Osuuskassaan, muistelee Kivinen. Kilpikonna kömpi vastaan työmatkalla Pirkko Kivinen teki puhelunvälittäjänä pitkän työuran. Vuosien varrelle mahtui monia tapauksia ja yllättäviä sattumuksia, jotkut niistä päätyivät lopulta Suur-Keuruun Sanomiin asti. –Eräänä kauniin aurinkoisena kesäkuun sunnuntaina 1954 lähdin töihin keskukseen asunnoltani Kuuselasta. Talo sijaitsi vanhaa poliisitaloa ja putkaa vastapäätä. Oikaisin putkan nurkalta ja säikähdin kunnolla, sillä vastaani kömpi heinikossa ilmielävä kilpikonna. Kiljahdin oikein ja huusin poliisiaseman aukinaisesta ovesta poliisille, että tulee katsomaan: "Tule äkkiä tänne, täällä on kilpikonna!" muistelee Kivinen. Poliisi tuli ja ihmetteli hänkin 20-senttisen saraheinän seassa kömpivää konnaa. Kivinen puolestaan kiiruhti töihin kello kahteen, sillä myöhästyä ei saanut. –Myöhemmin kilpikonnasta oli Suur-Keuruun Sanomissa ilmoitus ja se saatiin toimitettua takaisin kotiinsa Seiponmäkeen. Kävi ilmi, että konna oli viikon päivät taittanut taivalta Seiponmäestä keskustaan, kertoo Kivinen. –Monia mukavia muistoja jäi noista työvuosista, huokaa Kivinen. Eläkkeelle Pirkko Kivinen jäi vuonna 1989, lähes 40 vuoden työuran jälkeen. Nykyään hän lukee mielellään Suur-Keuruuta. Lehti on tullut hänelle aina. –Minua kiinnostaa myös Keuruun paikallishistoria, tuumaa Kivinen Juha Rainion Purettuja ja palaneita -teosta selaillen. Syntynyt Haapamäellä joulun aikaan 1933. Asuu Keuruulla. Isä Yrjö Saarinen oli veturinkuljettaja. Työura Telen palveluksessa vuodesta 1949 ensin Haapamäellä ja vuodesta 1951 Keuruulla puhelunvälittäjänä "sentraalisantrana". Eläkkeelle Kivinen jäi 1989. Suur-Keuruun uskollinen lukija 1950-luvun alusta, jolloin isä Yrjö Saarinen tilasi hiljan perustetun paikallislehden kotiinsa. "Myöhemmin kilpikonnasta oli Suur-Keuruun Sanomissa ilmoitus ja se saatiin toimitettua takaisin kotiinsa Seiponmäkeen." Pirkko Kivinen