Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Blogit Verotiedot

Mielipide: Onko meidän uusi uskontomme muutos?

Mielestäni unohdamme usein, että meidän arvomaailmamme perusta on kristinusko, ei dogmaattinen, vaan dynaaminen sellainen. Tarkoitan tällä sitä, että se on uudistunut ja hyväksynyt muutoksia toimintaympäristössään. Kristinusko on ollut myös yhteiskunnallisen muutoksen voima. Se on luonut mahdollisuuden ja hyväksynyt paljolti kehityksen, joka tapahtunut viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana. Avainsanat ovat kehitys, muutos, tekniset ja sosiaaliset innovaatiot. Sana muutos on kuin uskonto sinänsä nykypäivänä. Siltä ei kukaan välty ja ne, jotka se taitavat ovat voittajia. Antaako kristinuskon arvomaailma meille suojan itsetuholta, vai viekö se meidät tilaan, jota emme hallitse? Tarkoitukseni ei ole tässä todistella, että uskonto on objektiivisesti totta, Pyhän Hengen tai Jeesuksen roolista siinä. Meillä on todisteita uskovista ihmisistä ja seurakunnista. Uskonto selittää ja antaa vastauksia selittä olemassaolon kysymyksiin, mistä tulemme ja miten elämme. Uskonto antaa meille myös mahdollisuuden iankaikkiseen elämään. Tässä suhteessa kristinusko ei ole ainutlaatuinen maapallolla. Myös toiset uskonnot ottavat kantaa ihmiseen elämään ja elämän jatkuvuuteen. Kristinusko on kuitenkin ainutlaatuinen yhdessä asiassa. Historian valossa näemme, että Kristinusko on, vaikkakin usein vaikeuksien kautta, hyväksynyt uutta rationalismia. Se on ollut hyvin mukautuvainen ympäristön haasteisiin. Onhan tässä käyty vastarintaakin. Kirkko piti kauan kiinni maailmankatsomuksestaan, jossa maapallo oli keskipiste. Kristinuskon arvot ovat saattaneet meidät kehityskaareen, jossa leiritulet ovat sammuneet ja muuttumassa keinoälyksi, ja jossa ihmisten luomat laitteet ovat ottamassa suuren osan meidän hallitsemaa maailmaa. Tämä kuvaa valtaisaa kehitystä. Tällä matkalla kristinusko on antanut meille mahdollisuuden hyväksikäyttää luonnon resursseja. Kapitalismi ja markkinatalous ovat myös kristinuskon luomaa arvomaailmaa. Säästäminen ja tuotannon edistäminen ovat hyveitä. Tehdastyö loi palkkatyön ja monella lailla kehnot olosuhteet työläisten keskuudessa. Kristinusko on yhtä kaikki ollut sama kaikille yhteiskuntaluokille. Kristinusko ei ole instituutio, joka säätää lakeja, jotka velvoittavat kansalaisia. Lainsäädäntö ja kirkon säännökset ovat erillään. Meidän oikeuslaitoksemme asettamat lait ei ole sama kuin meidän uskontomme lait länsimaissa. Muissa uskonnoissa on tavallista, että oikeuslaitos on kytköksissä uskontoon. Esimerkkinä tästä islamistiset maat. Rikokseen syyllistyneet saavat rangaistuksen välittömästi. Kristinuskossa voimme syyllistyä rikokseen ilman rangaistusta. Aina on mahdollista katumukseen. Tämä takaa pelivaraa yksilölle. Islamistisissa maissa lait ja seuraukset ovat Koraanin asettamia. Näin uskonto on staattinen eikä edesauta muutosta yhteiskunnaassa. Tässäkin suhteessa uskontomme on, sanoisinko ainutlaatuinen. Se sallii ja mahdollistaa riskinottamisen. Mikä sitten on hyväksi yhteiskunnallemme? Se että ne ovat dynaamisia ja muutosherkkiä, vai se, että ne ovat jähmeimpiä ja noudattavat perinteitä? Haluammeko muutosherkkää yhteiskuntaa, joka luo epävarmuutta, vai kykenemmekö luomaan varmuutta ja uskoa tulevaisuuteen muutoksessa? Mielestäni muutoksesta ei saisi tulla meidän uskontomme! Se voi tarkoittaa sitä että, hyväksymme muutokset yhteiskunnissamme ilman että otamme kantaa ja arviomme niiden seurauksia. Parempi vaihtoehto on, että jäsenet seurakunnassa voisivat ilmaista mielipiteensä asioista. Tällaista ihmiskeskeistä ulottuvuutta mielestäni kaivataan. Jotta kirkko ja kristinusko myös jatkossa voisivat antaa avaimet niihin perusarvoihin, joihin uskomme. Ne perusarvot tulevat esille keskustelemalla ja vuoropuhelussa seurakuntataloisten kesken vuorovaikutuksessa. Totuus ei ole kristinuskossa vaan siinä mistä keskustellaan. Totuus ei tule saarnaajan suusta, jos hän ei saa seurakuntaa puhumaan! Jouko Arvonen