Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit

"Halusin selvittää syyn, en oireita" – Nina Salminen kärsi teini-iästä saakka piilevästä raudanpuutteesta, kunnes löysi avun ja oikean hoitomuodon

Jokainen ihminen on oman kehonsa tuntemusten paras asiantuntija. Keuruulainen Nina Salminen , 35 v, kärsi jo murrosiässä erilaisista oireista, joita pystyy yhdistämään moneen yleiseen sairauteen. Uupumus, sydämen tykyttely, levottomat jalat, korkea leposyke, hengästyminen sekä aivosumu ja muistihäiriöt olivat viikoittaisia. Salmisen fyysisten oireiden lisäksi henkisesti paha olo ja epätietoisuus saivat hänet pelkäämään. Vasta aikuisiällä hän sai harvinaisen voimakkaaseen oireiluunsa diagnoosin: vakava raudanpuute. –Olen käynyt oireiden vuoksi lääkärissä koko ikäni, eikä syytä vaivoihini löydetty. Minulle määrättiin useita lääkkeitä muun muassa masennus- ja ahdistuslääkkeitä sekä beetasalpaajia. Ikinä en kyseisiä lääkkeitä syönyt. Halusin selvittää syyn, en oireita, Salminen muistelee. Pahimmillaan oireet olivat Salmisen raskauksien aikana ja sen jälkeen. Niiden aikana Salminen söi tyroksiinia kilpirauhasen vajaatoimintaan, koska arvot laskivat. Tämä on hänen mukaansa hyvin tyypillistä raudanpuutteesta kärsivälle henkilölle. –Meidän perheessä oli silloin kaksi alle 2-vuotiasta lasta. Jotenkin tuntui siltä, ettei oireitani otettu todesta. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Syksyllä 2017 Salmisen olo huononi merkittävästi ja hän päätti alkaa tutkia asiaa itse. –Syyksi oireisiin selvisi varastoraudan eli ferritiinin puute. Runsaat kuukautiset ja synnytykset olivat kuluttaneet rautavarastot loppuun. Hakeuduin asiaan perehtyneen yksityislääkärin vastaanotolle. Päädyimme rautainfuusiohoitoon oireiden vakavuuden vuoksi. Tähän mennessä olen saanut neljä tiputusta. –Toipumistani seurataan kahden kuukauden välein verikokeilla. Raudanpuute oli kestänyt niin kauan, että olotilani korjaantumiseen kuluu aikaa. Mahdotonta sanoa, kuinka paljon tarvitsen rautaa, aika näyttää. Olen vielä toipilas, minkä vuoksi teen töitä osa-aikaisesti, kertoo Salminen. Suurempana ongelmana hän kokee hoidon saamisen vaikeuden. Salminen on saanut taistella hoidoista, joista osan hän on saanut julkiselta puolelta, osan hän on hakenut yksityiseltä puolelta. –Varastoraudan puute tunnistetaan suomalaisessa terveydenhuollossa huonosti. Julkisrahoitteisessa terveydenhuollossa on asetettu tiukat rajoitteet sille, mitä hoidetaan ja mitä ei. Jos veriarvot ovat viiterajoissa, hoitoa on vaikea saada. Tämä on valitettavaa, sillä jokainen on yksilö: on tapauskohtaista, kuka milläkin varastorauta-arvoilla saa oireita. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Hänen mukaansa anemiaa ei kannata jäädä odottamaan, kun sen voi ehkäistä seuraamalla varastorauta-arvoja. –Olen törmännyt viime aikoina keskusteluihin, joissa varastoraudan puutetta pidetään muotivillityksenä. Se on mielestäni potilaan aliarvioimista, sanoo Salminen. –Kun sain diagnoosin, uuvuin täysin ja jäin pitkälle sairaslomalle toipumaan. Kokemus on tuonut paljon hyvää, sillä olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja tietämään rajani. En ollut tajunnut aiemmin, kuinka väsynyt ja huonossa kunnossa olinkaan. Huonosta olosta oli tullut normaali olotila. Olen tullut aiheesta melkoiseksi asiantuntijaksi, kun on pitänyt ottaa asioista selvää. Salminen haluaa auttaa toisia ja antaa kasvot vaivalle, jota moni muukin nainen saattaa sairastaa. –Vaivan kanssa ei pidä missään nimessä jäädä yksin, vaan apua pitää hakea sitkeästi. Rautaa ei saa alkaa syödä koskaan omin päin ilman todettuja alhaisia varastorauta-arvoja, sillä raudan puutteen syy pitää aina selvittää. Asiantuntijalääkärin pitää seurata veriarvojen kehittymistä, Salminen muistuttaa. Tulevaisuus näyttäytyy tällä hetkellä hänen perheessään paljon valoisammalta. –Olen erittäin kiitollinen siitä, että jaksan paremmin.