Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Blogit Eurovaalikone

Luontopäiväkirja, joulukuu 2018 – Kaunis talvisää päätti vuoden

Joulun jälkeen alkanut leuto pilvinen ja sumuinen sää vaihtui kuin tilauksesta uuden vuoden aattona kauniiseen pakkassäähän. Pakkasta oli pirteät 14 astetta ja lunta viitisentoista senttiä. Aamun kajastaessa retkikaverini Esko tuli noutamaan minut autollaan. Varhain heränneet punatulkut viheltelivät jo piharuokintapaikan lähipuissa. Retki aloitettiin Lammasperältä. Siellä tarkastimme Kupanjoen pienen kosken, jossa olin tavannut koskikaran puolitoista viikkoa sitten. Koskikara oli pysynyt paikalla ja istui jään reunalla. Jatkoimme Kalikkasaloon. Lentokentän tiellä päivittelin Eskolle Vapon toimia paikallisilla soilla. Vapo hakkauttaa soiden puuston ja siinä menee samalla hyvä metsojen soidinpaikka. Jäljistä päätellen hirviä oli jäänyt paikalle. Metsäteitä mutkitellen päädyimme Kalikkamäen rinteeseen noin parisataa metriä merenpinnasta kartan mukaan. Tällä korkeudella ilma on kosteampaa kuin alempana ja kuura sekä lumi tarttuu puihin. Aurinko nousi vähitellen ja punersi muuten kuuraiset koivujen latvat. Kuuset olivat vahvassa lumipuvussaan. Oli hieno kuvata näkymää. Mikä turistikohde tämä olisikaan? Alempana Keuruulla puut olivat mustia. Matka eteni Pitkälän tietä Siipikankaan aarnimetsän kohdalle. Teimme pienen lenkin komeaan metsään. Hiljaisessa metsässä pakkanen paukutti puita. Pakkasen kiristyessä kelojen paljas pinta jäähtyy ja kutistuu sydänpuun ympärille niin tiukasti, että lopulta halkeaa paukahtaen. Tuoreen puun kaarna tai kuori tasaa puun rungon lämpötilan vaihtelua niin ettei halkeilua tapahdu. Kupankoskella ihastelimme kosken kunnostajien työtä. Koskeen ajetut kivet parantavat taimenien ja muiden vesieläimien elinmahdollisuuksia. Saukko oli myös katsellut kiveltään työn jälkiä. Ajoimme edelleen Pihlajaveden korkeimman mäen Kivimäen – 225 metriä merenpinnasta – rinteeseen. Siellä oli taas komeaa korkean paikan lumimetsää ja maisemaa. Metsäteitä edelleen ajettuamme päädyimme Ryönänkoskelle. Koskikara oli sielläkin, vaikka vettä oli vähän. Seuraava kohde Virrankoski tarjosi laavuineen hyvän eväitten syöntipaikan. Omilla puillamme saimme mukavan kynsitulenkin. Koskella näimme melko pelottoman koskikaran, mutta sinisorsapari pakeni jo kaukaa. Täältä sitten suunnistimme kohti Keuruuta. Kivilahden luona kohtasimme vielä korppiparin, joka oli partioimassa tien suuntaa lentämällä. Joku myyrä tai jänis jää aina joskus auton alle ja tarjoaa korpeille aterian, joka muuten olisi talvisessa metsässä vaikeaa löytää.